4/5
Netflixiin maaliskuussa ilmestynyt Tiger King: Villi ja vaarallinen tiikeribisnes on kasvanut yhdeksi alkuvuoden puhutuimmista popkulttuuri-ilmiöistä, paitsi absurdin sisältönsä, myös erinomaisen karanteeniajankohtansa vuoksi. Tämä seitsemän jaksoa sisältävä dokumenttisarja pureutuu Yhdysvaltojen suurkissa-eläintarhojen petosten ja valtataisteluiden täyttämään maailmaan, joka paikoittain muistuttaa enemmän Game of Thronesia, kuin totuuden puolueettomasti näyttävää dokumenttia.
Tarinan keskiössä on Joe Exotic, huumeita käyttävä homoseksuaali asehullu, joka tällä hetkellä istuu vankilassa yritettyään listiä arkkivihollisensa, eläinaktivisti Carole Baskinin. Lisäksi hän oli tietenkin G.W. Zoo -eläintarhan omistaja ja itsekruunattu tiikereiden kuningas.
Sarja tutkii Joe Exoticin värikkään henkilökuvan lisäksi hänen suhteitaan muiden villikissa-eläintarhojen omistajien kanssa, sekä hänen syvää vihaansa Carole Baskinia kohtaan.
Tarinaan mahtuu laitonta tiikerikauppaa, vakavia onnettomuuksia ja veropetoksia, mutta myös komiikkaa, jota paraskaan käsikirjoittaja ei voisi keksiä päästään. Parhaimmillaan sarja onkin silloin, kun sen henkilöhahmot ottavat itsensä niin tosissaan, että tapahtumat alkavat vaikuttamaan entistäkin älyttömämmiltä.
Suurimpana heikkoutena vaanii tämänkaltaisten dokumenttien suurin synti, eli sensaatiohakuisuus. Tarinaa yritetään paisutella ja maustaa tietyillä teorioilla, joilla ei välttämättä ole mitään pohjaa. Tämän takia katsojan tulisikin vastaanottaa annettu informaatio pienellä epäilyksellä, sillä sarjan päätehtävän olettaisi olevan ennen kaikkea viihdyttäminen.
Kaikesta huolimatta Tiger King ei villiydessään jätä ketään kylmäksi.