Euroopassa on ajettu voimakkaasti vihreää siirtymää, mikä on oikea suunta. Tuulivoimaloihin, aurinkopaneeleihin ja autojen akkuihin tarvitaan paljon arvokkaita mineraaleja, joiden osalta olemme lähes täysin tuonnin varassa, ja kysyntä on moninkertaistumassa maailmanlaajuisesti. Tämä on suuri riski.
EU-tasolla ajetaan kriittisten raaka-aineiden asetusta, jonka tavoitteena on parantaa EU:n kilpailukykyä ja omavaraisuutta sekä vähentää byrokratiaa, lisätä innovaatioita, tukea pk-yrityksiä ja tutkimusta. Parlamentissa lainsäädäntö sai laajan tuen ja eteni lopullisiin neuvotteluihin äänin 515–34. Vain vasemmisto äänesti laajemmin vastaan.
Suomessa kritiikkiä ja pelkoja on nostattanut vaatimus nopeuttaa strategisten kaivoshankkeiden lupakäsittelyä kahteen vuoteen. Sen on väitetty laskevan ympäristönormeja ja avaavan Suomen kansainvälisten kaivosyhtiöiden temmellyskentäksi. Kaivoslainsäädäntömme ja ympäristövaatimuksemme pysyvät yhä voimassa, ja niiden mukaan toimitaan. Määräaika koskisi vain strategiseksi määritettyjä hankkeita. Omissa käsissämme olisi veto-oikeuden kautta päätös siitä, mitkä ovat tällaisia hankkeita.
Vaatimus prosessien tehostamisesta on tarpeen. Kaivostoiminnan aloittaminen vaatii Suomessa 6–8 mittavaa lupaa, joista lähes kaikista vastaa eri viranomainen. Sujuvoittamisen varaa on, ja tätä Suomen hallituskin ohjelmassaan tavoittelee.
Eniten kaivostoimintaa näyttävät vastustavan tahot, jotka kiivaimmin vaativat nopeaa siirtymää sähköautoihin. Tämä on sukua edellisten vuosikymmenten ”sähkö tulee töpselistä”-ajattelulle. On vastuutonta ajaa vihreää siirtymää ja pyrkiä ulkoistamaan siitä koituvat haitat kolmansiin maihin. Valtaosa eurooppalaisten käyttämistä raaka-aineista louhitaan ja jalostetaan työolojen ja ympäristönsuojelun kannalta kyseenalaisissa oloissa. Se ei ole vihreää, kestävää tai vastuullista.
Euroopan on otettava suurempi vastuu koko tuotannon arvoketjusta. Meillä on osaamista ja teknologiaa, joilla haittoja voidaan torjua. Uudessa säädöksessä on asetettu tavoitteeksi louhia 2030 jopa 10 prosenttia EU:n tarvitsemista strategisen tärkeistä raaka-aineista omissa kaivoksissa. Nyt osuus on muutaman prosentin luokkaa ja tarve kasvaa moninkertaiseksi.
Pelkkä louhinta ei riitä, vaan vähintään 40 prosenttia pitäisi myös jalostaa EU-alueella. Kierrätysmateriaalin osuus pitää nostaa 15 prosenttiin. Jatkossa minkään kolmannen maan osuus strategisen raaka-aineen toimituksista ei saisi ylittää 65 prosenttia. EU-parlamentin kannassa näihin ajetaan vielä korotuksia. Suomen tulee hyödyntää vihreän siirtymän mahdollisuus.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kok.).