Pääkirjoitus: Liit­ty­mi­nen Poh­jois-Poh­jan­maa­han tuskin pe­las­tai­si Län­si-Poh­jan syn­ny­tyk­siä

kolumni: Miksi työ ei löydä te­ki­jää, eikä tekijä työtä?

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Vih­doin­kin oikeaa toi­min­taa

Kannatan toimia, joita hoitajajärjestöt ovat viime kuukausien aikana harjoittaneet. Muistan, kun nuorena sairaanhoitajana olin OYS:n keskusleikkaussalissa opetteleva anestesiahoitaja. Esikoinen syntyi toukokuussa 1978 ja katselin käteen jäävää summaa palkkakuitistani. Totesin, ettei näillä satasilla perhettä elätetä.

Palkkaus kehittyi 1980-luvulla Suomessa hiukan, mutta hoitaja ei lääkäreiden sihteerinä arvostusta muutoin saanut. Taitojen ja osaamisen kehittäminen ei kuulunut lääkärikeskeiseen toimintatapaan.

Vuoden 2000 alusta aloitin toimessani Ahvenanmaalla. Itsehallintomaakunnassa Tehyllä on oma sopimusjärjestelmä, jota 2003 pitkällä lakolla parannettiin niin neuvotteluoikeuden kuin myös rahakorvausten osalta. Palkankorotustavoitteet eivät toteutuneet, mutta neuvottelupöydässä hoitoala pääsi edustamaan itseään, eikä ollut alisteinen muun muassa merivartioiden vaatimuksille. Aika saarella antoi paljon, myös ammattiosaamiseeni ja työn tuottamaan tyytyväisyyteen. Työurani viimeiset vuodet sain olla parhaassa työpaikassani Varsinais-Suomessa yliopistosairaalan alaisessa entisessä aluesairaalassa.

Kautta 40-vuotisen työhistoriani ja yhä hoitajien oikeutettujen vaatimusten päälle huutavat vasemman laidan politiikantekijät – kuinka hoitajat kampanjoivat ihmishengillä! Koskaan kiekujat eivät ole tunteneet tunnontuskia, kun kumipyörät, satamat sekä puu- ja paperiteollisuus ovat lyöneet perseet penkkiin ja tappiot yhteiskunnalle ovat satoja miljoonia/päivä.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.