Olen tuskin ainoa, jolle liikuntatunneilla alkavat päivät ovat kauheita. Tiedän olevani pian taas suuren porukan arvosteltavana. Olen epävarma siitä, olenko tarpeeksi nopea ja laiha, ja omistanko trendikkäimmät liikuntavaatteet, jotka kaikilla “pitää” olla.
Tunnilla pelkään. Valitaanko minut taas joukkueeseen viimeisenä silmiä pyöritellen? Jäänkö ilman paria? Katsovatko muut minua vinoon kentän laidalta?
Koululiikunta vie ilon liikkumisesta. Olen jo tottunut, että liikuntasalissa arvostellaan ja väheksytään. Vapaa-ajan liikkumisestakin tulee vaikeampaa ja kynnys lähteä liikkumaan kasvaa, koska olen oppinut pelkäämään.
Koululiikunnan kohokohta on uinti. Itsestään ja kehostaan epävarmat nuoret laitetaan yhteisiin suihkuihin ja saunoihin alasti samalla kun opettaja vaatteet päällä katselee vierestä. Voisiko uimataitoinen oppilas saada vapautuksen koulu-uinnista? Huonommin osaavat saisivat parempaa opetusta, eikä uimaopetus jäisi huoltajien vastuulle.
Tavallisten liikuntatuntien jälkeen ei ole mahdollisuutta käydä suihkussa, joten jos tunnit ovat aamuisin, täytyy hikisenä olla loppupäivä. Jopa vaatteiden vaihtaminen on vaikeaa, sillä osa menee kaveriporukkoineen vessaan ja seuraavan tunnin oppilaat ovat jo pukuhuoneessa. Talvisin inhottava kylmyys ja koleus jää iholle, kun kiirehdin koululle.
Mitä jos liikuntatunnit olisivat valinnaisia 7. luokasta ylöspäin? Tunnit voisi käyttää hyödylliseen, mikä voisi auttaa jatko-opinnoissa. Vaihtoehtona voisi olla, että liikuntatunnit voisi korvata itsenäisesti etäkoulun tyyliin. Kaikki pääsisivät yksin tai ystävän kanssa suorittamaan tunnit ja voisivat saada liikkumisesta iloa.
Opetushallituksen mukaan koululiikunnan päämääränä on vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin sekä ohjata oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys. Liikkuminen on tärkeää ja hyvä tapa edistää terveellisiä elämäntapoja, ja alakoulussa tulisi painottaa liikuntaan enemmän, että liikunnasta tulisi osa jokaisen arkea.
Vielä 1.–3. luokalla oli helppo saada paljon liikuntaa leikeistä ja peleistä, joista puuttui jatkuva mittaaminen ja kilpaileminen. Yläasteen liikuntatunnit ovat lähes aina kilpailua ja painostamista. Hauskanpidosta ei ole tietoakaan. Onko koululiikunnan tavoite aiheuttaa ahdistusta ja pahoinvointia?