Porocup: Luonto näytti voi­man­sa – kisa jou­dut­tiin kes­keyt­tä­mään

kolumni: Kuka sinä olet sil­loin, kun kukaan ei ole kat­so­mas­sa?

pääkirjoitus: Esi­mer­kil­lä on voimaa

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Vetyä tar­vi­taan jo lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa run­saas­ti

Näkökulma

Vetyä tuotetaan mantereella ja merellä. Maalla tuotanto on hajautetumpaa ja turvallisempaa kuin merialueilla, missä pinnanalainen infra on helppo tuhota.

Merissä on suuri tuulivoimaan perustuva sähkön ja vedyn tuotantopotentiaali verrattuna maa-alueisiin. Suomessa on tarkoitus kasvattaa merituulivoiman määrää rajusti. Samalla on kehitettävä tuulipuistojen suojausta.

Mantereella on otettava käyttöön avoimia alueita, kuten vanhoja turvesoita, joita on Neovalla yli 10 000 hehtaaria eri puolilla Suomea. Alueilla riittää valoa, vettä ja tuulta uusiutuvan sähkön ja vedyn tuotantoon. Näin saatava vety toimii energian lähteenä, sähkön välivarastona tai raaka-aineena.

Sähkön välivarastoon vety saadaan sähkön ylituotantotilanteissa ja erityisesti Lapin yöttömän yön aikaan. Välivarastot tyhjennetään talvipimeillä.

Avoimia alueita ovat myös vesistöt. Suomessa on lähes 200 000 erikokoista järveä, joista osa voitaisiin käyttää aurinko- ja vetypaneeleiden alustoina. Metsiä säästyisi, eikä tarvitsisi rakentaa paljon kalliita sähkölinjoja. Valo ja vesi sekä tuulisähkö olisivat helposti saatavilla tuotantopaikoilta kulutukseen lähellä asutusta, teollisuutta ja liikennettä.

Elektrolyysissä syntyvä runsas hukkalämpö pitää paneelit sulana. Lämpö voitaisiin tuottaa edullisesti myös pienydinvoimaloilla nopealla aikataululla. Näin koko infra saataisiin hajautettua, jolloin sitä olisi helppo valvoa ja suojella.

Elektrolyysiin perustuvan tuotannon rajat tulevat pian vastaan, koska metalleista tulee huutava pula. Olisi perustettava uusia kaivoksia, mutta siihen kuluu runsaasti aikaa. Siksi on viisaampaa käyttää paljon paukkuja laajamittaiseen vihreän vedyn tuotantoon.

Oulussa on vedyn tuotantoon kehitetty valoon perustuva menetelmä. Molybdeenisulfidin katalysoiman  valokatalyysireaktion kannattavaisuuden raja on viisi prosenttia. Nyt on jo päästy seitsemään prosenttiin. Menetelmä on yhtä tehokas kuin nykyiset aurinkopaneelit, eikä siinä tarvita ulkopuolista sähköä. Nyt tarvittaisiin rahoitus pilottilaitoksiin, jotta saataisiin siirrettyä toiminta laboratorioista teolliseen mittakaavaan.

Vedyn tuotannon kehittyminen ja kasvaminen tulee vähentämään sähkön tarvetta, luontoa säästyy paljon ja sitä voidaan ennallistaa. Esimerkiksi vaelluskalat voidaan palauttaa virtavesiin, kun kaikkia vesivoimalaitoksia ei enää tarvita.

Sveitsissä insinöörit ovat kehittäneet 20 prosentin hyötysuhteella toimivan vetyreaktorin. Laite muistuttaa lautasantennia, jonka keskustan reaktoriin kohdistetaan voimakas valo, joka hajottaa veden vedyksi ja hapeksi, samalla vapautuu lämpöä. Lisäksi tarvitaan jonkin verran ulkopuolista sähköä.

Laite toimii kahden kilowatin teholla. Se tuottaa päivässä 500 grammaa vetyä. Tämä kattaisi vuodessa puolet neljähenkisen talouden sähkön ja lämmön tarpeesta. Tällaisia laitteita voitaisiin sijoittaa vaikka joka mökin pihaan.

Kirjoittaja on hydrobiologi.