”Hiihäppä tuon mäen päällä olevan talon nurkalle”, opasti naapurini turistia 60 vuotta sitten tämän kysellessä kylämme latuja. Tokaisi sitten vieraan pettyneenä palaillessa ”onhan siinä nyt latu”!
Ajat ovat muuttuneet ja matkailukunnassa ymmärretään, mitä palvelut merkitsevät. Pyhä-Luoston matkailualue voidaan rinnastaa ostoskeskukseen, jonka markkina-alue on maailman laajuinen ja jonka vetovoima perustuu aitoon yhteistoimintaan, uudistumisen kykyyn ja monipuoliseen ympärivuotiseen palvelutarjontaan. Erityisenä vahvuutena luontoympäristö kansallispuistoineen.
Kuntalaiset hyötyvät paitsi verotuloina myös palvelujen synergian kautta. Valtaosa matkailupalveluista on myös kuntalaisten käytettävissä. Elinvoiman mittauksissa Lapin matkailukunnat Kittilä, Kolari, Inari ja Pelkosenniemi ovat kärkisijoilla.
Haasteitakin riittää. Ilmaston muutos, matkailun kasvu, hallinnon rajat ja pienen kunnan ongelmat luovat paineita luontomatkailun kehittäjille. Reittejä olisi monipuolistettava ja lisättävä, vanhoja linjauksia kyettävä uudistamaan järkevämmin huollettaviksi ja laatua ylipäätään palveluissa parannettava.
Tiettyä hiljaisuutta haetaan ja arvostetaan, mutta olisi suuri virhe laiminlyödä infran kehittäminen rahan puutteeseen vetoamalla. Vaihtoehtona näyttäisi olevan tilanne, jossa avoin yhteinen hallinta ympäristöstämme kapenee, kun palvelujen tuottajat joutuvat itse entistä enemmän rakentamaan polkunsa ja kohteensa kahdenvälisin sopimuksin. Kieltotaulujen viidakko ei kuuluu Lappimme kulttuuriin.
Yli sata vuotta sitten Tarton rauhan jälkeisissä tunnelmissa Lappi ymmärrettiin maailmanluokan matkailualueeksi ja alettiin sellaisena kehittää. Arkkitehdit suunnittelivat hotellit ja matkailumajat, luotiin 200 automajan retkeilyverkosto. Sitä perua ovat myös ensimmäiset kansallispuistomme Pyhätunturi ja Pallas.
Kunnioittakaamme ja vaalikaamme itsenäisen Suomen merkkihenkilöiden unelmia ja kaukonäköisiä visioita.