kolumni: Eikö ka­las­tus­la­ki olekaan kai­kil­le sama? Kysymys on nyt ajan­koh­tai­sem­pi kuin koskaan

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 6: Kuk­ko­lan­kos­ki näyt­tää, mitä elävä jo­ki­kult­tuu­ri voi ih­mi­sel­le merkitä – Heik­ki­län tai­tei­li­ja­vel­jek­set ker­to­vat elä­mäs­tä Väy­län­var­rel­la

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Venäjän talous syök­sy­kier­tees­sä

Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba totesi Twitterissa: ”Vuosikymmenien epäonnistumisten jälkeen Venäjä ei heikkouttaan muuta voi kuin sylkeä uhkauksia ja syytöksiä muita maita kohtaan.” Mitä Kuleba tarkoitti?

2000-luvun alussa Putinilla oli lännen kanssa muutaman vuoden mittainen ulkopoliittinen suojasääkausi. Hän halusi ilmeisen vilpittömästi parempia suhteita länteen. Venäjällä oltiin kipeästi tietoisia teollisen tuotannon ja vientikaupan yksipuolisuudesta, ja että vain läntisellä yhteistyöllä maan teollisuustuotantoa saadaan monipuolistettua. Maa oli jäänyt banaanivaltion tyyppiseksi raaka-ainetuottajaksi, jolla ei ole maailmankauppaan juuri muuta tarjottavaa öljyä, kaasua ja metalleja.