Helmikuussa 2014 Kiovassa valta vaihtui Maidanin mielenosoitusten ja presidentti Viktor Janukovitshin maastapaon jälkeen.
Vain muutama päivä ehti kulua, kun tunnuksettomat "vihreät miehet" eli venäläiset sotilaat ottivat Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan hallintorakennukset ja lentokentät haltuunsa 27.–28. helmikuuta.
Pian Venäjä päätti lähettää Krimille julkisestikin joukkojaan, ja prosessi huipentui 16. maaliskuuta pidettyyn "kansanäänestykseen", jossa liki kaikkien äänestäneiden kerrottiin tukeneen Krimin liittämistä osaksi Venäjää. Vertailun vuoksi: vuonna 1991 noin 54 prosenttia Krimillä äänestäneistä kannatti kansanäänestyksessä Ukrainan itsenäistymistä Neuvostoliitosta.
Pari päivää kiistellyn kansanäänestyksen jälkeen presidentti Vladimir Putin vahvisti – kansainvälisen oikeuden vastaisesti – Krimin liittyneen Venäjään.
Krimin miehitys ja haltuunotto tapahtui lähes verettömästi, osin siksi, että Venäjällä oli alueella jo valmiiksi huomattavasti joukkoja Ukrainalta vuokratussa Sevastopolin laivastotukikohdassa. Presidentti Volodymyr Zelenskyi selvitti hiljattain Münchenin turvallisuuskokouksessa, ettei Ukraina ollut vielä vuonna 2014 valmis sotaan – ei henkisesti eikä aseistuksen puolesta.
Kymmenen vuoden jälkeen paljon on tapahtunut, ja nyt Ukraina sotii, mutta Zelenskyin mukaan aiempi valmistautumattomuus ulkopuolelta tulevaan hyökkäykseen koskee vielä muita Euroopan maita.
Mustanmeren tärkeä vientiväylä
Krimin valtaus ilman vastarintaa ja niemimaalla jo vuosia jatkunut Venäjän hallinta on saattanut synnyttää ajatuksen, että Krimin takaisinvaltaus Ukrainalle ei olisi joko realistinen tai järkevä tavoite.
Brittiläisen Venäjä-tutkijan Keir Gilesin mukaan mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
– Krim määrittelee monin eri tavoin sen, kykeneekö Ukraina toimimaan kuten normaali valtio. Ajatus, että Krimiin pitäisi suhtautua jotenkin eri tavalla kuin muihin Ukrainalta vallattuihin alueisiin, on tärkeä valttikortti Venäjän kädessä, Giles sanoo.
Putinille Krimin "palauttaminen" Venäjälle oli symbolisesti erittäin tärkeä, joten alueen hallinnasta pidettäneen kiinni kynsin hampain.
Ukrainan sotilastiedustelun johtaja Kyrylo Budanov kuitenkin totesi tuoreessa lehtihaastattelussa, että Krimin takaisinvaltaus olisi jopa helpompaa kuin alueiden Itä-Ukrainassa, jonne Venäjällä on paremmat huoltoreitit.
Krimiltä käsin voidaan uhata Ukrainan ydinalueita maalla, mutta niemimaan hallinnalla on myös tärkeä merkitys Ukrainan kauppa- ja huoltoreiteille Mustallamerellä.
Gilesin mukaan niemimaalla olevat venäläisaseet voivat estää Ukrainaa käyttämästä suurta osa Mustanmeren meri- ja ilma-alueesta sekä estää täysin Asovanmeren satamien käytön.
– Mustanmeren kauppareitit ovat oleellisia sen kannalta, että Ukrainalla voi olla toimiva talous. Ja ilman toimivaa taloutta taistelua on mahdotonta jatkaa, riippumatta siitä, kuinka menestyksekkäitä ukrainalaiset ovat sotarintamalla, Giles perustelee.
Hän vertaa tilannetta siihen, miten Venäjä voisi käyttää tarvittaessa voimaansa Itämerellä Kaliningradista käsin.
Onkin melkoinen saavutus, että Ukraina on kaikesta huolimatta kyennyt pitämään auki Mustallamerellä kuljetuskäytävän muun muassa viljanviennilleen.
Tuhoaako Ukraina Kertshinsalmen sillan?
Vaikka Krimin ja Mustanmeren merkitys on suuri, sotatapahtumat siellä ovat jääneet maarintaman taisteluiden varjoon. Pitkällä maarintamalla taistelut ovat pysyneet suhteellisen paikallaan, mutta Krimillä Ukraina on kyennyt Gilesin mukaan vähitellen höllentämään Venäjän otetta niemimaasta.
– Venäjän asema Krimillä on vähitellen heikentynyt samalla kun se on vahvistunut muualla, Giles sanoo.
Ukrainalla ei ole varsinaisia merivoimia, mutta se on siitä huolimatta tuhonnut Venäjän Mustanmeren-laivastosta jo kolmasosan meridroneilla ja ohjuksilla. Viime syyskuussa ilmaisku tuhosi laivaston pääesikunnan Sevastopolissa.
Gilesin mukaan vähitellen tapahtuneet iskut Venäjän ilma- ja meripuolustusta vastaan voivat johtaa lopulta saavutuksiin, joilla saattaa olla myös laajempaa strategista merkitystä sodalle. Ukrainan mahdollinen siirtyminen puolustuskannalle muualla rintamalla tuskin koskee Krimiä, hän arvioi.
Krimille johtava Kertshinsalmen silta on Ukrainan jatkuvan uhkan kohteena. Venäjä on jo joutunut siirtämään tavaraliikennettä sillalta laivoihin, joita Ukraina niin ikään uhkaa.
Eikö sitten juuri nyt olisi tilausta näyttävälle iskulle siltaa vastaan mielialojen kohottamiseksi niin Ukrainassa kuin sitä yhä horjuvammin tukevissa länsimaissa?
Giles myöntää, että sillan tuhoaminen olisi Venäjälle kova takaisku niin symbolisesti kuin strategisestikin.
– Se ei kuitenkaan ole peruste tehdä iskua mahdollisimman pian. Ukraina haluaa valita sillan tuhoamiselle ajankohdan, jolloin olosuhteet ovat kunnossa siten, että onnistuminen on kaikkein todennäköisintä ja että strateginen vaikutus on mahdollisimman voimakas, Giles arvioi.
Strategista viestintää tai ei, ainakin sotilastiedustelujohtaja Budanov on luvannut Ukrainan iskujen Krimille vain entisestään kiihtyvän. Presidentti Zelenskyin viesti on myös ollut johdonmukainen: kaikki alkoi Krimiltä ja myös päättyy sinne.
Marraskuussa 2013 Ukrainan presidentti Viktor Janukovitsh yllätti monet, kun hän aiempien lupaustensa vastaisesti ilmoitti keskeyttävänsä neuvottelut assosiaatiosopimuksesta EU:n kanssa. Sopimus oli ollut määrä allekirjoittaa EU-huippukokouksessa Liettuassa.
Janukovitshin käännös Brysselistä kohti Moskovaa käynnisti välittömästi mielenosoitukset erityisesti Maidanin aukiolla Kiovassa. Tilanne kärjistyi jo 30. marraskuuta, kun satoja ihmisiä loukkaantui poliisin ja Berkut-erikoisjoukkojen hyökättyä mielenosoittajien kimppuun.
Joulukuun alkuun mennessä mielenosoittajia oli jo puolesta miljoonasta miljoonaan, ja oppositiojohtajat perustivat Euromaidan-liikkeelle päämajan Kiovaan.
Janukovitsh puolestaan vieraili Moskovassa joulukuun puolivälissä ja sai presidentti Vladimir Putinilta lupauksia investoinneista Ukrainaan sekä alennuksista kaasun hintaan.
Mielenosoitukset Kiovassa kuitenkin jatkuivat, ja tilanne kärjistyi yhä enemmän. 18. helmikuuta 2014 erikoisjoukot hyökkäsivät Maidanin aukiolle, ja kymmeniä ihmisiä kuoli sekä satoja haavoittui.
"Taivaallinen sata"
Pari päivää myöhemmin (20.2.) tarkka-ampujat tappoivat useita mielenosoittajia. Kuolleiden määrä nousi lopulta ainakin sataan, ja henkensä menettäneitä alettiin kutsua "taivaalliseksi sadaksi".
Samaan aikaan Krimillä "pienet vihreät miehet" eli tunnuksettomat venäläissotilaat aloittivat operaation niemimaan miehittämiseksi.
Seuraavana päivänä 21. helmikuuta Janukovitsh joutui toteamaan tilanteen toivottomuuden ja pakeni Krimin kautta Venäjälle. Ukrainan parlamentti syrjäytti hänet virallisesti seuraavana päivänä.
Vajaata viikkoa myöhemmin 27. helmikuuta venäläissotilaat valtasivat Krimin parlamentin ja hallituksen rakennuksen sekä lentokentät.
Krimillä järjestettiin 16. maaliskuuta Ukrainan perustuslain vastainen kansanäänestys liittymisestä Venäjään. Virallisten "tulosten" mukaan lähes kaikki äänestivät liittymisen puolesta. Liittymissopimus allekirjoitettiin 18. maaliskuuta.
