Paavo Väyrynen on jaksanut pysyä johdonmukaisesti Paasikiven, Kekkosen, Koiviston ja Halosen Suomen ulkopolitiikan linjalla kaikesta vinoilusta ja vääristelystä huolimatta. Hänestä voisi tulla Ahtisaartakin parempi rauhanneuvottelija ja sovittelija, jos saisi siihen tilaisuuden.
Euroopasta loppuvat ammukset. USA on lujasti kiinni Israelin ja Gazan sodassa. Ukrainan vastahyökkäys on epäonnistunut ja Eurooppa rakoilee sen avustamisessa. Nyt tarvittaisiin eri osapuolten hyväksymä henkilö rauhaa rakentamaan. Väyrynen olisi siihen mitä sopivin.
Onko mikään maakaistale niin arvokas, että sen takia pitää joka päivä tappaa sata nuorta ukrainalaista ja venäläistä sekä tuhota maan tasalle kokonaisia kyliä ja kaupunkeja? Ei varmasti.
Väyrynen toisi myös Suomen presidenttinä Natolle uutta uskottavuutta puolustusliittona – ei USA:n johtamana hyökkäysliittona, mitä Venäjä epäilee ja pelkää.
Ukrainan rauhanprosessi voisi lähteä siltä pohjalta, että Krim ja Sevastopolin laivastotukikohta jäävät pysyvästi Venäjälle. Venäjänkieliset maakunnat Donetsk ja Luhansk saisivat YK:n niille hyväksymän autonomian, natsismi kriminalisoitaisiin Ukrainassa siten kuin Saksa on sen tehnyt, eikä Ukraina liittyisi Natoon. Sen sijaan Ukraina voisi liittyä EU:iin sen jälkeen, kun liittymisen ehdot täyttyvät.
Kirjoittaja on FM.