Lohikeiton pehmeä maku hyväilee Kukkola Caterinkiin lippo-treffeille kerääntyneiden kyläläisten makunystyröitä. Puheen sorina ja jälleennäkemisen ilo keskeytyy hetkeksi. Kaikki kääntävät katseensa valkokankaaseen ja Markkuun.
– Meilä on maailman mittakaavassa ainutlaatunen kalastuskulttuuri. Nyt meän häätyy valita, lähemäkö hakehmaan Unescoon, vai kalastelemmako ilman tämmösiä Unescoja?
Markku laskee mikrofonin huuliltaan ja katsoo kysyvästi Kukkola Caterinkiin kerääntänyttä väkeä. Hanna-Leena kuuluttaa Markun kysymyksen omaan mikrofoniinsa ruotsiksi.
– Käsi ylös, kuinka moni kannattaa Unescoa, Markku jatkaa.
Kaikki, noin seitsemänkymmentä kättä jokivarren kylistä molemmilta puolilta väylää singahtavat ylös. Kämmeniä täydentävät maakuntamuseon sekä Tornion ja Haaparannan kaupunkien edustajat.
– Mikä sen merkitys meile oikein on, kuuluu vielä kysymys yleisöstä.
Nyt mikrofoniin tarttuu Kukkolankosken koski-isäntä Risto: ”Se oon maailman laajunen brändi, soon paras kansainvälinen mainos minkä met voima täälä saaha. Ja samala se velvottaa meitä jatkahmaan tätä kulttuuria”
Tämän jälkeen alkoi keskustelu. Yhdessä luotiin katsausta menneisiin vuosiin. Keskusteltiin siitä, milloinka oikeastaan alkoi yhteinen, tiedostamaton työ kohti Unescoa. Merkittävä askel oli ProSiika ry:n perustaminen vuonna 2010. Yhdistyksen tavoitteeksi tuli vaellussiian suojeleminen ja kannan elvyttäminen sekä perinnekalastuksen ja vaellussiian kulttuurellisen arvon kohottaminen. IsoSiika – taideprojektilla kesällä 2013 haluttiin kiinnittää vaellussiian myöhästyneeseen nousuun ja sen koon pienenemiseen. Projekti toi yhdistykselle Lapin kulttuurirahaston ympäristöpalkinnon vuonna 2015.
Tutkimuksellinen ja dokumentaarinen Tornionlaakson kesäsiika hanke aloitettiin 2016. Sen kylkiäisinä Tornionjoen lippokalastuskulttuuri valittiin sekä Suomen että Ruotsin kansalliseen elävän perinnön luetteloon. Silloin alkoi kirkastua myös mahdollisuus viedä koskikalastuskulttuuria Unescon elävän perinnön luetteloon.
Porinat kävivät vilkkaina. Mietiskely ja rehevä nauru kohtasivat Kukkolankosken Cateringin tiloissa. Kukkolan ja Korpikylän asukkaat loivat katsauksia perinnekalastukseen ja sen merkitykseen oman kylän elämälle. Samalla nähtiin Unescon vaikutus rakentavana yhteistoimintana väylän yli. Illan päätteeksi askeleita siivitti hymy ja yhteinen päätös:
Päätettiin hakea Ruotsin ja Suomen yhteistä ehdokkuutta Unescon elävän perinnön listalle ja samalla hakea yhteistä hanketta perinteen vaalimista ja Unesco hakua tukemaan.