Edellisellä hallituskaudella tehtiin vuosia valmisteltu rakenneuudistus, jonka seuraava vaihe on Orpon hallituksen tehtävälistalla. Nyt tarkastellaan palvelulainsäädäntöä ja sen osana sairaaloiden tehtäviä eli erityisesti päivystyksen ja erikoissairaanhoidon työnjakoa.
Palveluverkon muutosajurit ovat monenlaisia. Väestö keskittyy yhä enemmän taajamiin ja isoihin kaupunkeihin. Vanhusten määrä kasvaa ja vauvoja syntyy yhä vähemmän. Hoitajia ja lääkäreitä tarvitaan lisää erityisesti vanhusten palveluihin. Ammattilaisten saatavuus on huonontunut lähes kaikissa sote-palveluissa ja ammattiryhmissä. Lääkärin virkoja on vaikea saada täytettyä, joten palveluita joudutaan turvaamaan vuokralääkäreillä, mikä nostaa kustannuksia.
Poliitikkojen keskinäinen syyttely ja siltarumpupolitiikka rehottaa keskustelussa, kun faktoja ei haluta nähdä eikä kuulla. Mitään ei saisi viedä pois, eikä mistään voi säästää – tällainen viesti hallitukselle tulee oppositiosta.
Vanhusten palveluista ei kovin moni lappilainen tunnu olevan huolissaan. Sen sijaan Kemin ja Rovaniemen sairaaloiden välisestä työnjaosta jaksetaan riidellä.
Hallitus ei voi paeta vastuuta. Sen on pakko ryhtyä toimiin, jotta sote-uudistuksen ylevät tavoitteet edes joten kuten joskus voidaan saavuttaa ja väestörakenteen mukaiset palvelut turvata kaikille.
Lausunnolla oleva hallituksen esitys sairaala- ja päivystysverkosta on laadittu sosiaali- ja terveys- sekä valtionvarainministeriön virkahenkilöiden virkavastuulla ja sen on myös hallituspuolueiden ministereiden hyväksymä, hallitusohjelman mukainen ministerityöryhmän linjaama esitys. Julkisuudessa syntipukiksi on erityisesti keskustan toimesta nostettu allekirjoittanut, joka haluttaisiin kai noitana roviolla polttaa. EU-vaali lähestyy ja retoriikka on sen mukaista.
Lapin osalta hallituksen esitys tarkoittaa työnjakoa LPKS:n (Kemi) ja LKS:n (Rovaniemi) välillä. Molempia tarvitaan, mutta päällekkäistä, ympärivuorokautista varallaoloa tulee supistaa.
Lapin aluevaltuusto on jo päättänyt synnytysten ja päivystyksellisten leikkausten siirrosta Rovaniemelle, joten hallituksen esityksessä ei ole tuotu esiin mahdollisia säästövaikutuksia Lapin osalta. Siksi väitteet laskelmien virheellisyydestä kummastuttavat.
Aluevaltuuston päätös tarkoittaa synnytysten siirron lisäksi myös sitä, että ambulanssit menevät jatkossa joko Rovaniemelle tai Ouluun tilanteissa, joissa vaaditaan välitöntä leikkausalivalmiutta. Hallitus olisi mahdollistanut tämän 2025 loppuun asti, mutta aluevaltuuston päätöksellä ne siirtyvät Rovaniemelle jo 1.1.2025.
Hallituksen esitys mahdollistaa yhä perusterveydenhuollon ja akuuttilääketieteen erikoisalan ympärivuorokautisen päivystyksen Kemissä, millä pystytään tukemaan LKS:n toimintaa Rovaniemellä. Tämä on jäänyt liian vähälle huomiolle.
Kemissä voi jatkossa tehdä myös päiväkirurgisia leikkauksia. Alueiden omalla päätöksellä siellä voi olla kattavaa eri erikoisalojen poliklinikkatoimintaa (myös äitiyspoliklinikka) sekä konservatiivisten alojen vuodeosastotoimintaa ja sen edellyttämää sairaalapäivystys (sisätaudit ja sen alalajit, neurologia, ihotaudit, psykiatria, kardiologia, syöpätaudit, keuhkosairaudet). Lisäksi hallituksen esitys mahdollistaa päivä- ja lyhytjälkihoitoisen kirurgian hankkimisen yksityiseltä palveluntuottajalta.
Sen sijaan raskasta kirurgiaa, kuten tekonivelkirurgiaa ei voisi enää tehdä Kemissä. Se vaatisi ympärivuorokautisesti päivystäviä erikoislääkäreitä ja hoitajia siinä määrin, että se vesittäisi tavoitteen päällekkäisen varallaolon vähentämisestä. Potilailla on ennalta suunnitellun leikkauksen osalta valinnanvapaus eli mahdollisuus mennä hoitoon mihin tahansa julkisomisteiseen sairaalaan.
Kemissä tehtiin viime vuonna 354 lonkan tai polven tekonivelleikkausta eli keskimäärin yksi leikkaus vuorokaudessa, Rovaniemellä 513. Molemmissa määrä alittaa keskittämisasetuksen mukaisen 600 leikkauksen vähimmäismäärän. Tampereen Coxassa niitä tehdään noin 7 000 vuosittain – hoito maksaa saman verran kuin kotikunnan lähisairaalassa. Uskon, että useimmille ei ole tärkeää se, että tekonivelleikkaus tehdään mahdollisimman lähellä kotia vaan, että laatu on mahdollisimman hyvää.
Mielestäni hyvinvointialueen kahden sairaalan mallin toteutumiselle on hyvät edellytykset järkevällä työnjaolla.