Li Anderssonin äänimäärä eurovaaleissa on vertaansa vailla. Hän toimi eräänlaisena ukkosenjohdattimena sinimustan oikeistohallituksen ennennäkemättömän brutaalia leikkauslinjaa vastaan.
Anderssonin ympärillä on puhuttu myös taktisesta äänestämisestä. Äänimääränsä puhuu selvää kieltä ja paikka on Brysselin vahakabinetissa. Sinne hänet haluttiin. Ei Li sateentekijä vasemmistossa ollut, vaikka eurovaalien tulosta katsomalla voisi niinkin ajatella. Hillotolpalla hänelle kävivät eläkeputken poisto sekä pakkotyölaki ja vaipui sotapsykoosiin monien muiden tavoin.
Vasemmistossa ollaan uuden edessä. Mikäli seuraava puheenjohtaja tulee Liin hovista, niin euroillan nostama huumaa haihtuu hiljalleen pois tavoittamattomiin. Vasemmistolla on mahdollisuus palauttaa uskottavuus puolueena hyödyntäen noussutta huumaa. Toivottavasti valitsevat vahvan ja ennen kaikkea suoraselkäisen puheenjohtajan puolueelleen. Tehkää hyviä, rohkeita valintoja.
Keskustalta puuttui rohkeus. Aiemmin ryvettyneen Antti Kaikkosen komennossa keskusta jatkaa hallituksen äänettömänä yhtiömiehenä viidentenä tukipilarina oppositiossa. Takana kunnianpäivät.
Anderssonin tilalle eduskuntaan noussut Johannes Yrttiaho olisi karismaattinen ja takkiaan kääntämätön henkilö vasemmiston johtoon. Yrttiaho tunnetaan siitä, että linja pitää tiukassakin paikassa. Anna Kontulassa on havaittavissa aika ajoin samoja piirteitä. Hän sentään esitti DCA-sopimuksen eli niin sanotun miehityssopimuksen hylkäämistä eduskunnassa. Äänesti aikoinaan pakkotyölakia vastaan, vaikka hallituksessa oli.
Vasemmiston kannattaisi opetella enemmän päästämään irti vuosien aikana usein esiintyneestä demarien peesailusta. Demarithan toisinaan näyttävät olevan kokoomuksen ja jopa perussuomalaisten hännystelijöiltä. Oppositiosta leikkauksia kritisoidessa olisi huomioitava, että kansantaloudessa resurssit ovat rajalliset. Sodan sijaan olisi valittava sote. Hiljaista on vasemmalla, vaikka muiden sotiin työnnetään miljardit ilmoitusluontoisesti.
Natokavereiden kanssa sotaleikit kotimaassa kaikkine kuluineen maksavat. Ruutiukot luonnollisesti nautiskelevat. Arktinen ilmasto uhanalaisine naaleineen ja muina lajeineen ei nautiskele. Vihreätkin kulkevat laput silmillä puheenjohtaja Sofia Virran johdolla, vaikka luontoarvoista puhuvat.
Oikeasti uskottavaa vaihtoehtoa tarvitaan. Linjan täytyy pitää, eikä takki saa kääntyillä kovassakaan paikassa. Ei edes hillotolpalla.