Ikääntyneiden hoivapalveluihin on kohdistettu runsaasti säästötavoitteita. Viimeisimpänä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue on ilmoittanut pyrkivänsä karsimaan neljänneksen kaikista ympärivuorokautisen hoivan paikoista.
Tavoitteet palveluiden karsimiseksi ja kustannussäästöjen luomiseksi osoittavat, että ymmärrys vanhojen ihmisten tarpeista sekä heitä hoitavien ammattilaisten työhyvinvoinnista on pahasti puutteellista.
Pitkäikäisyyden yleistyminen on yhteiskuntamme saavutus. Vaikka eläkeikäiset elävät terveempinä pidempään, elämän loppuvaiheen hoivatarvetta ei voi välttää. Kun yhä useampi saa elää pidempään, hoivaa tarvitsevien vanhojen ihmisten määrä kasvaa.
Myös muistisairauksia sairastavien määrä kasvaa väestön ikääntyessä. Muistisairauden edetessä tarvitaan väistämättä ympärivuorokautista hoivaa.
Hoivapalveluiden heikentäminen tarkoittaa, että osa ikääntyneistä ei saa riittäviä tarpeitaan vastaavia palveluita. Se myös lisää hoivavastuuta omaisille sekä painetta muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin, kuten päivystyksiin ja vuodeosastoille.
Kun ympärivuorokautiseen hoivaan on entistä vaikeampi päästä, kotihoidossa joudutaan hoitamaan yhä heikompikuntoisia ikääntyneitä. Hoivapalveluiden asiakkaiden entistä vaativammat tarpeet ja vaikeammat sairaudenkuvat edellyttävät ammattitaitoisia työntekijöitä.
Vanhuspalveluihin kohdistuvat säästötoimet heikentävät ikääntyneiden mahdollisuuksia saada riittäviä palveluita ja viestittävät hoitotyöntekijöille työn arvostuksen puutteesta. On kyseenalaista, ovatko säästöt todellisia vai siirtyvätkö kustannukset vain muihin palveluihin. Siksi vanhuspalveluista säästämistä on syytä harkita erittäin kriittisesti.
Kirjoittaja on Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:n puheenjohtaja.