Alkuviikon uutiset Etelä-Suomen uimarannoilta ovat olleet hälyttäviä.
Tiistaina kolme eri lasta nostettiin elottomana vedestä kolmella eri rannalla Espoossa. Lapset saatiin onneksi elvytettyä. Myös Turun maauimaloissa kerrottiin sattuneen useita tapauksia, joissa lapsen hukkuminen oli ollut lähellä. Lapset olivat pelastuneet uinninvalvojien ansiosta.
Raisiossa hengenpelastajana toimi Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton kouluttaja ja puheenjohtaja Jukka Rantala. Hän kertoi Facebookissa pelastaneensa hukkumiselta kaksi lasta samalla uimarannalla peräkkäisinä päivinä.
Lapista tällaisia tilanteita ei ole raportoitu, mutta epäilemättä vaaranpaikkoja on ollut täälläkin. Tähän viittaa esimerkiksi Rovaniemen Hirvaalla toimivan hotelli Metsähirvaksen Facebook-päivitys. Hotellin uimaranta on Kemijoen rannalla, ja päivityksessään hotelli vetoaa etenkin lasten vanhempiin, etteivät he jättäisi lapsia uimaan ilman valvontaa.
Päivityksen syyksi hotelli kertoo useat huolestuttavat tilanteet, joita hotellilta on jouduttu seuraamaan. Uimarit eivät hotellin mukaan aina huomioi sitä, että joessa virtaukset voivat olla voimakkaita ja arvaamattomia. Tämän vuoksi hotelli on pystyttänyt rannalleen varoitustaulun ja vienyt sinne myös pelastusrenkaan.
Rantojen vaaratilanteet ovat herättäneet keskustelun suomalaisten uimataidosta. Uimataidon rajaksi on määritelty, että syvään veteen pudottuaan pystyy uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään.
Lasten uimataitoa on kartoitettu viimeksi vuonna 2022. Silloisen tutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisista 55 prosenttia on uimataitoisia. Määrä on laskenut selvästi vuodesta 2016, jolloin uimataitoisia kuudesluokkalaisia oli 76 prosenttia.
Asiantuntijoiden mukaan uimataidon heikentymiseen on vaikuttanut etenkin koronapandemia. Korona-aikana uimahallit olivat pitkään kiinni eivätkä lapset ole koronan jälkeenkään hakeutuneet uimahalleihin siinä määrin kuin aikaisemmin.
Kouluissa uimataidon oppiminen kuuluu perusopetuksen opetussuunnitelmaan, mutta uimista opetetaan vaihtelevasti. Jokaisella paikkakunnalla ei edes ole uimahallia, jossa koululaiset voisivat käydä uimassa säännöllisesti.
Usein koulun uimaopetus ei riitä uimataidon saavuttamiseen, vaan siihen tarvitaan uimakoulu. Uimakoulussa opittuja taitoja pitää kuitenkin harjoittaa, jotta uimataito kehittyy. Tämän vuoksi vanhempien tulisi viedä lapsia uimaan mahdollisimman usein.
Vanhempien vastuu nousee esille myös uimarantojen vaaratilanteissa. Tämän viikon tilanteita on yhdistänyt se, että lapset ovat pelastuneet valppaiden sivullisten ansiosta. Vanhemmat tai muut lapsia valvomassa olleet aikuiset eivät ole olleet tilanteissa paikalla.
Median haastattelemien uimavalvojien mukaan vanhemmat valvovat lapsiaan pääsääntöisesti hyvin, mutta poikkeuksia on valitettavan paljon. Vanhempien huomio on jossain muualla kuin vedessä räpiköivässä lapsessa – usein kännykässä.
Vanhemmat eivät välttämättä tiedosta, että hukkuminen voi tapahtua hyvin nopeasti ja myös matalassa vedessä. Tai että myös uimataitoinen lapsi voi joutua vaaraan esimerkiksi väsyessään. Vanhemmat saattavat luottaa liikaa lapsen uimataitoon tai kellukkeiden antamaan turvaan.
Vaaratilanteissa ei olekaan aina kysymys lapsen uimataidosta, vaan vanhempien turvallisuustaidoista. Niiden perusta on ymmärtää, että vesi on aina riskielementti ja varsinkin pieniä lapsia on vahdittava veden äärellä herkeämättä. Hyvä neuvo on, että vedessä lapsen tulisi olla kädenmitan päässä vanhemmasta.
Vesiturvallisuutta tulisi opettaa myös maahanmuuttajaperheille. Heitä on ollut osallisina tämän viikon vaaratilanteissa.
Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana hukkunut tapaturmaisesti keskimäärin 147 ihmistä vuodessa. Trendi on Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton mukaan vähenevä, mutta väkilukuun suhteutettuna hukkumisia tapahtuu Suomessa kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja Norjassa.
Hukkumisia tapahtuu kaikissa ikäryhmissä, mutta lapset ja ikääntyvät ovat Suomessa erityisiä riskiryhmiä. Lasten eli alle 18-vuotiaiden hukkuneiden määrä on vähentynyt viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Hukkuminen on silti edelleen yksi yleisimmistä alle kouluikäisten lasten tapaturmaisista kuolemansyistä.