Suomessa toimi ennen 1990-luvun sinipunahallituksia valtio-omisteinen kaivosteollisuus. Valtioenemmistöiset Outokumpu, Kemira ja Rautaruukki omistivat kaivoksia ja jalostivat metalleista vientituotteita. 1990-luvulla ennen kaikkea Lipposen hallituksen luopuivat valtion omistuksista, ja yhtiöt ovat päätyneet mikä mihinkin tilaan.
Muistan, kun 2000- ja 2010-luvuilla esitti valtiollisen kaivostoiminnan uudelleenkäynnistystä vaihtoehtona ulkomaalaisomisteiselle toiminnalle, oli vastauksessa kolme kärkeä: Suomessa ei ole pääomia, eikä osaamista ja kaivostoiminta ei kuulu valtiolle.
Ensimmäinen ei pidä paikkaansa, rahaa saa pankista. Toinen ei enää pidä paikkaansa ja aikanaankin osaaminen oltaisiin voitu ostaa. Kolmas taas on ideologinen kannanotto, jota ei tarvitse ottaa lukuun.
Suomella on Finnish Minerals Group Oy:n (entinen Suomen malmijalostus Oy) alaisuudessa omistuksessaan kaivosyhtiö Terrafame Oy ja kaivosprojekti Sokli Oy, joka toivottavasti etenee ja tuottaa Itä-Lappiin kaivattuja työpaikkoja.
Kun Suomessa ei ole Nokiaan verrattavia yksittäisiä menetystarinoita, on meidän saatava mahdollisimman suuri hyöty luonnonvaroistamme, myös malmeista. Koko alan valtiollistaminen vaatisi myös valtiollista malminetsintää eli GTK:n toiminnan ylösajoa. Nyt malminetsintä on yksityisten harteilla. Vaikka vahva GTK olisi hieno asia varsinkin maaseudulle, tuskin siihen löytyy eduskunnasta halua.
Jotta markkinaehtoinen malminetsintä olisi edelleen kannattavaa, tulisi valtiolla olla etuosto-oikeus malminetsintälupa-alueisiin, kun malminetsintää harjoittavat yhtiöt yleensä niitä myyvät varsinaiseen kaivostoimintaan tähtääville yhtiöille. Nyt valtion etuosto-oikeus muistuttaa kunnan vastaavaa. Lakiin tulisi lisätä malminetsintä- ja kaivoslupa-alueet ja etuosto-oikeuden käytöstä päättäessä voisi GTK olla apuna.
Nykyisessä velkatilanteessa ei kaivoksen perustamiskustannus tuntuisi missään. Lisäksi sijoitettu raha tuottaisi työpaikkoja ja konkreettista tuotantoa toisin kuin milloin mihinkin EU-kriisiin syydetty velkaraha.