Mahdollisimman pienenä saatu esimerkki kantaa parhaiten hedelmää kaikissa asioissa, niin hyvissä kuin pahoissa. Nythän meillä on kansantaudin luokkaa ongelmana suurella osalla lapsilla ja nuorilla vähäinen liikkuminen ja sen seurauksena liikalihavuus ja siitä seurannaisena aikuisiän vaivat. Mitähän jos valjastettaisiin yhteinen TV, radio ja lehdistö lisäämään ja monipuolistamaan lasten liikuntaa.
TV 2:lla on laadukkaita lastenohjelmia päivittäin ja tekijöillä on korkea ammattitaito. Sieltä lapset saavat mallia päivittäisiin leikkeihin. Olenko aivan väärässä, kun mielestäni sisältö on pääosin palikkaleikkejä ja sisällä tapahtuvaa piirtämistä, vähemmän aktiivista liikkumista. Kaipaisin lisää ulkoliikuntaa sekä kesällä että talvella säästä riippumatta. Tämä valitettavasti vaatii lisää henkilöstöresursseja ja niistähän on puutetta. Paikaksi voidaan valittaa urheilutilojen lisäksi luontoa, metsää, jokia ja järviä, hiihdetään välillä umpihangessa, kolataan itse jäälle luistelualue, osoitetaan, että itsekin voi lisätä aktiivisuutta. Samalla lapset iloitsevat oman työn saavutuksista ja toisaalta kehittävät kykyä kohdata vastoinkäymisiä, kun uusi lumisade peittää kentän. Ja TV näyttää silloin tällöin tuloksia ja liikunnan riemua ja lehdistö kertoo sanoin ja kuvin toiminnasta.
Hyvä liikuntamalli saadaan, kun näytetään lasten juoksu- tai hiihtokilpailuja ruudussa, aivan suksen voitelusta palkintojen jakoon. Tampataan mäki ylös ja lasketaan itsetehdystä lumihyppyristä, linkasta, 1 – 3 metriä, siitä niitä Nykäsiä kasvaa. Hypätään pituutta hiekkamontulla, heitetään koivukeppiä keihäänä ja työnnetään kivenmurikkaa kuulana.
Näytetään ja kerrotaan, että urheilla voi ilman komeita stadioneita ja kaikki tehdään arkivaatteissa, äideillä kyllä pyykki lisääntyy, mutta se kantaa myöhemmin hedelmää. Palloa voidaan potkia monot jalassa ulkona talvella, ei tarvita halleja. Brasiliassa pojat ja tytöt pomputtelevat jalkapalloa katuvilinässä, väistelevät jalankulkijoita ja autoja, siinä kehittyy pelisilmä ja syöttöjen tarkkuus. Nykyajan lapsille tällainen on uutta, mutta innostavaa.
Lapin radio voisi tehdä tunnin ohjelman Konttisen kisoista, minä ainakin katsoisin ja muistelisin vuosikymmenien takaista hiihtoa. Näistäkin kisoista kasvoi joukko eturivin kilpailijoita ja lukematon määrä meitä ikiliikkujia.
Urheiluohjelmat painottuvat liikaa muutamaan lajiin sekä kesällä että talvella. Lasten kannalta kannustus on myöhässä. Samaa voi sanoa monen katsojankin puolesta, kannustus osuu liian usein olutpulloon ja tilauspizzaan. Meillä jää liikaa pimentoon lasten leikkimielinen urheilu. Sama koskee ns. puulaakipalloilua tai metsästysseurojen hiihto- ja ampumakilpailuja. Suomessa löytyy tuhansia hirvenhiihdossa kilpailevia, moniko tästäkään lajista tietää. Järjestöillä ja seuroilla on paljon nimenomaan vapaa-ajan liikkumiseen tähtäävää toimintaa. Sille tarvitaan lisää näkyvyyttä. Näkyvyyttä tarvitaan osallistujien lisäksi vapaaehtoisille järjestäjille, erityisesti lasten tapahtumissa. Tarvitaan lisää talkoolaisia mukaan, osallistuminen kilpailuun on helppoa, mutta talkootyö vaatii aikaa ja vaivaa. Vanhempien mukanaolo on parasta laatuaikaa kunhan pidetään kännykkä taskussa.