“Suurkiitos Krista Vaaralalle raikkaasta kolumnista tosimaailmasta. On myös perheitä, joilla ei ole varaa kotiapuun. Se siitä ennaltaehkäisystä. Perusturvalautakunta voi katsoa peiliin.”
Kiitos lähetettiin UR:n tekstaripalstalle edellisen kolumnini jälkeen. Kehystin sen, jotta muistaisin, että työlläni on merkitystä ja jotta en koskaan unohtaisi sitä, mistä tulen.
Olen ollut köyhä lapsi. Äitini oli yksinhuoltaja, joka joutui työuransa alussa työkyvyttömyyseläkkeelle sokeuteen johtavan silmäsairauden vuoksi.
Elämä on sattumanvaraista.