Vähiten kuntataloutta koskettavasta Kemijoen vaelluskalasta saa helposti elämää suuremman kysymyksen, kun ei ymmärrä kansantalouden kokonaisuutta. Siinä kunnalle on jo lastattu tehtäviä ja vastuuta riittävästi ilman ulkopuolisia kalariitojen tulkintojakin.
Kalakysymykset polkevat julkisuudessa muutenkin paikallaan, vaikka maailma muuttuu – entistä Kemijokea ei enää ole, eikä tule. Voimatalous, voimaloiden rakennevirtaamien nostot ja sähköpörssi – käytännössä joen hetkellinen ulosmittaus – sekä jätevesipäästöt ovat nyt avi-kieltä siteeraten yhteensä vain ”hyvä huuhtouma”.
Voimayhtiöt on haastettu leivättömän pöydän äärelle päivittäissäädöstä, eivätkä siinä paljoa paina niiden kunnalle maksamat kiinteistöverot. Jokiluonnon tilasta hurskastellaan, mutta toisella kädellä ollaan tuulimylläreitä, jolla Keminmaassakin haluttaisiin vesivoiman lisäksi vielä sähkön siirtomaaksi. Kuntien energiayhteistyö odottaa edelleen tulemistaan.
On turhaa arvostella Kemijoki Oy:n Ala-Kemijoen yksityisiä kalauomahankkeita, kun on tiedossa vuosikymmenten kokemuksella, että julkisina hankkeet juuttuisivat valituskierroksiin ja lausuntoihin. Ylijohtaja Timo Kotkasaarta lainaten Uiton loppumisen työryhmässä: ”Sitten ovat vuorossa kala-asiat – niissähän me kaikki olemme asiantuntijoita”.
Olen mukana Taivalkosken kalauoman seurantaryhmässä Alapaakkolan osakaskunnan edustajana. Ryhmä on Kemijoki Oy:n koolle kutsuma ja sen yksi tavoite on paikallinen hyväksyntä. Kyse ei ole mandaatista, vaan pelkästään laajana työryhmänä kutsuttujen jokivarren yhteistyöhön pystyvien yhteisöjen ja niiden ihmisten kuulemisesta.
Taivalkosken kalauoma on haastava rakennettava todella ahtaaseen infraan ja jyrkkään kosken rantojen profiiliin. Avi lausui jo toimenpideluvassaan, että lupa ei liity tulevaan istutusvelvoitepäätökseen. Luontoväen muistutus hankkeesta taas ei ollut tästä maailmasta.
Hanke jatkuu Ossauksessa, jonka ohitusuoman ratkaisu tehdään lähiaikoina. Suunnittelu on siirtymässä Petäjäiselle osana hanketta "Vaiheittain Ounasjoelle".