Suomessa kaavoitus rajaa hyvin tarkkaan rakennuksen käyttötarkoituksen, ja sen muuttaminen jälkikäteen on lähes mahdotonta. Puhutaan asumiskäyttöön tarkoitetusta, vapaa-ajan asumistarkoituksesta ja majoitustarkoituksesta. Kunta päättää, millaista rakennuskantaa missäkin alueella sallitaan.
Lyhytvuokrauksesta käydyssä keskustelussa kaikki osapuolet ovat jumittuneet näihin jyrkkärajaisiin määräyksiin, ja se on estänyt pohtimasta malleja, joissa lyhytvuokraus ja normaali asuminen voisi toimia rinnakkain niin rakennetuissa kuin uudisrakentamisessa.
Yksi sellainen toimintatapa voisi olla, että yksi henkilö omistaa esimerkiksi kerrostalosta kerroksen tai koko rappukäytävän ja hakee siihen kunnalta oikeutta harjoittaa lyhytvuokrausta. Kunta voi päätöksessä edellyttää, että omistaja asuu yhdessä rapun asunnossa ja vastaa lyhytvuokrauksen järjestelyistä ja palveluista. Mahdollista olisi myöskin se, että omistaja vuokraa asunnon henkilölle, joka sitoutuu hoitamaan lyhytvuokrauksen omistajan puolesta.
Rovaniemellä kerrostalokanta tulee niin vanhaksi, että edessä on kalliit rakenne-, vesijohto-, viemäri- yms. remontit ja osakkeenomistajat ovat haluttomia tai taloudellisesti kykenemättömiä maksamaan kalliit remontit. Samoin pankit ovat arvioineet talon taloudellisesti niin heikkoon kuntoon, että eivät myönnä remonttilainaa, mutta näkevät lyhytvuokrauksessa taloudellisia mahdollisuuksia lainoitukseen.
Kunnalla tulisi olla myöskin kaavoituksen yhteydessä uusilla alueilla mahdollisuus sallia erityyppisiä asumistarkoituksia, ja näin jokainen asukas tietäisi etukäteen millaiseen taloon tai asumisalueelle on muuttamassa.
Lyhytvuokraus voidaan nähdä myöskin taloudellisesta näkökulmasta, joka voi parhaassa tapauksessa pelastaa rakennettua rakennuskantaa ja kiinteistöyhtiöiden konkursseja. Uskon että sellaisia malleja voidaan kehittää, joissa lyhytvuokraus on osa rakennuskantaa ja rakennettua ympäristöä sekä lyhytvuokrauksen järjestelyt ovat hallinnassa rikastaen myös normaalia asumista..