Tuli, pyörä ja kello ovat kolme kulttuureita perin juurin mullistanutta suurta, mutta samalla kenties ihmiskunnan kaikkein katkerinta ja onnettominta keksintöä halki aikakausien. Ehkä internet ja epäsosiaalinen media olisi aiheellista lisätä listalle neljänneksi.
Edellä olevista mikään ei tietty ole ollut niin paha juttu, etteikö samalla paljon ja monenlaista hyvääkin olisi saatu kaupan päälle. Ihmiset eivät silti käyttäydy ja toimi vain luovasti ja rakastavasti. Kiire, masennus, toivottomuus, stressi, pelko ja viha tuntuvat valtaavan alaa vähän joka puolella.
Mistä paha on saanut alkunsa, on läpi inhimillisen ajattelun ollut käsittämätön ja mielikuvitusta askarruttava järisyttävän kokoinen kysymysmerkki. Jokainen meistä voi puntaroida vaikkapa yllä mainittujen keksintöjen seurauksia ja vaikutuksia eri kanteilta omassa mielessään, elämässään, lähipiirissään ja maailmassaan.
Jo kaukaisen menneisyyden kansat olivat monessa asiassa eteviä ja ajattelussaan paljon edistyneempiä kuin osaamme kuvitellakaan. Muinaiset kreikkalaiset esimerkiksi mielsivät, että maailma elää ja tasapainoilee kahden mahdin, kosmoksen ja kaaoksen välissä alituisessa jännityksessä. Kosmos oli kaunis järjestynyt maailmaa. Kaaos merkitsi sekasortoa.
Immanuel Kantin mukaan inhimillinen ajattelu ei pysty lainkaan luotaamaan, yhtäältä jumalallisen armon todellisuutta, ja toisaalta ihmisen perinjuurista pahuutta. Albert Einstein puolestaan on todennut, että tiede ilman uskontoa on rampa ja uskonto ilman tiedettä sokea.
Filosofiat, luonnontieteet tai uskonnot eivät koskaan ole pystyneet ammentamaan tyhjiin elämän ihmettä. Mene ja tiedä, vastaus siihenkin kenties joskus löytyy tekoälyn syövereistä kumpuavasta uudenlaisesta tietoisuudesta.
Uudenajan suuret poliittiset ideologiat liberalismi, nationalismi ja sosialismi pyrkivät ehdottamaan vaihtoehtoja yhteiskunnille, jotka eivät enää kyenneet näkemään itseään osana kanonista tai luonnon järjestystä.
Suvereenien kansakuntien ideaan nojaava nationalismi on jälleen vahvistumassa, vaikka se ei pysty tarjoamaan päteviä ratkaisuja nykyajan suuriin haasteisiin. Tällä vuosituhannella edessä olevat ongelmat, kuten vaikkapa väestöräjähdys, pandemiat, luonnonvarojen liikakäyttö, eliölajien taantuminen ja monimuotoisuuden romahtaminen, maapallon lämpeneminen tai sota ja rauha ovat yhteisiä, koskettavat meitä kaikkia ja koko ihmiskuntaa.
Kristillisessä traditiossa kerrotaan, että Jumala on puhaltanut elämän hengen ihmisen sieraimiin. Jumalan kuvana vanhurskas ihminen on siten aivan eri tavalla vastuussa luomakunnasta kuin muut luodut olennot. Luomiskertomuksen ihminen (hepr. Aadaam) on tiettävästi paljoutta merkitsevä yksikkö. Jumala loi, ei vain miehen ja naisen, vaan koko ihmissuvun.
Ikivanhassa muinaissuomalaisessa luonnonuskossa vakaa ja viisas Väinämöinen kumppaneineen elivät ja olivat vastaavan kaltaisessa luonnonoikeudellisessa suhteessa omassa ympäristössään ja maailmassaan.
Ihmiskunnan eettisen kehityksen ei nytkään soisi jäävän muusta kehityksestä jälkeen. Elleivät nykyiset yhteiskunnat ja jokainen yksilö (myös meistä) tunnista ja myönnä omaa vastuutaan, ne käyttävät valtaansa väärin luomakunnan ja itsensäkin tuhoksi.