Luontokuvaaja Marko Junttilaa odotti lauantaiaamuna merkillinen näky. Rovaniemen IV hautausmaan jalkakäytävällä pujotteli pyöreitä tassunjälkiä, joiden väliin piirtyi kummallinen ura.
– Jäljet tulivat aivan yllättäen vastaan ja hetken jouduin ihmettelemään, että mikä otus siitä on kulkenut. Liukumajäljestä päättelin, että sen on täytynyt olla saukko, Junttila kertoo.
Jälkiä seuraamalla Junttila huomasi, että saukko oli hiiviskellyt myös lähistöllä olevien omakotitalojen pihoilla. Saukko oli viipottanut koko hautausmaan läpi ja jatkanut matkaansa Nelostielle.
– Pelkäsin, että nyt se on jäänyt auton alle. Jäljet onneksi jatkuivat heti tien toisella puolella, ja saukko oli jatkanut matkaansa kohti Veitikanlampea, Junttila kertoo.
Viirinkankaalla sijaitseva Rovaniemen IV hautausmaa on Junttilalle tuttu kuvauspaikka. Hän valokuvaa siellä muun muassa metsäjäniksiä, oravia ja marjalintuja. Saukkoja hän on tottunut kuvaamaan vesistöjen lähellä, mutta kalmistossa hän ei jälkiä osannut odottaa.
– Onneksi maahan oli juuri satanut uutta lunta, muutenhan jälkiä ei olisi erottanut muiden joukosta. Saukko oli ollut todennäköisesti paikalla vain paria tuntia minua aiemmin, aamukuuden ja -seitsemän aikoihin.
Saukon bongaa tuurilla
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Esa Huhta kertoo, että saukkoja esiintyy Rovaniemen vesistöjen sulissa joka talvi. Niiden näkeminen on kuitenkin melko harvinaista, koska saukot viihtyvät yleensä yksin ja liikkuvat pääosin öisin.
Viikonloppuna omakotitalojen pihoilla ja hautausmaalla vaeltanut saukko ei Huhdan korvaan kuulosta tavattomalta.
– Vaikka saukko on pihoilla seikkaillutkin, se ei vielä tarkoita, että yksilö olisi erityisen tottunut ihmisiin, Huhta kertoo.
Yleensä saukot etenevät jokivarsia pitkin sulista toiseen, mutta joskus ne saattavat vaeltaa kauaskin vesistöjen luota. Saukot liikkuvat valtavalla alueella ja tekevät jopa kymmenen kilometrin mittaisia yöreissuja ruoan perässä.
– Kyllähän hyvä kalamieskin tietää, että paikkaa kannattaa aina välillä vaihtaa. Saukkokoiraan reviiri voi ulottua jopa 40 kilometrin päähän, Huhta kertoo.
Huhta arvelee, että kyseinen saukko on todennäköisesti ollut vain läpikulkumatkalla. Hautausmaalla oleva lintujen ruokintapaikka sitä tuskin on kiinnostanut, sillä saukko on lihansyöjä.
Saukko liukuu mahallaan
Yleensä saukkojen jälkiä näkee vesistöjen rannoilla. Hyviä saukkojen bongauspaikkoja ovat virtaavat sula-alueet: saukkoja voi nähdä silloin tällöin esimerkiksi Vikakönkään koskissa. Muutama yksilö sukeltelee toisinaan matikoita Ounaskosken pohjasta siltojen kupeessa. Saukkoja esiintyy myös Kirkkolammen ja Harjulammen ympäristössä.
Saukon jäljet tunnistaa usein hännän tekemästä laahausjäljestä. Huhdan mukaan saukot etenevät myös mielellään liukuen, joka näkyy syvempänä urana tassunjälkien välissä.
– Saukot ovat hyvin leikkisä laji. Ne tykkäävät esimerkiksi laskea mahaliukua alamäessä, Huhta kertoo.
Rovaniemellä elävien saukkojen määrää ei ole seurattu. Saukkoja on aikoinaan metsästetty sen turkin takia, ja laji on ollut useaan otteeseen sukupuuton partaalla. Saukko rauhoitettiin vuonna 1974 ja kanta on sittemmin runsastunut koko Suomessa Lapin tunturialueita myöten.