Televisiosta tuli valaiseva dokumentti Boris Jeltsinin ja Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin yhteistyöstä. Se näytti, miten Clinton tuki Jeltsiniä Venäjän presidentiksi.
Jeltsin oli jakanut Venäjän teollisuuden likaisin tempuin oligarkeille. Dokumentissa hekin myönsivät, että kyseessä oli valtion omaisuuden varastaminen, ei yksityistäminen. Niinpä Jeltsinin kannatus oli vain muutama prosentti.
Vaaleissa oli ennakkosuosikkina Zjuganov, kommunistien ehdokas. Niin vain kävi, että Clintonin apu auttoi Jeltsinin tiukan väännön jälkeen niukkaan voittoon. USA uskoi pääsevänsä Jeltsinin avulla käsiksi Venäjän luonnonrikkauksiin.
Jeltsinin jälkeen presidentiksi tuli Putin ja tilanne muuttui. Vain Venäjän valtiolle uskolliset oligarkit saivat pitää varastamalla saadut rikkaudet.
Tunnetuin tapaus oli Hodorkowski. Hän oli myymässä Venäjän suurimman öljy-yhtiön amerikkalaissijoittajille. Putin pani hänet häkkiin verovilpin takia. Öljy-yhtiö ajettiin vararikkoon ja valtio lunasti yhtiön takaisin. Samoihin aikoihin Shell osti Kamsatskajan öljykentät. Putin perui kaupat. Tämän jälkeen oligarkit ovat olleet kuuliaisia valtiolle.
Dokumentti osoitti, miten suoraa USA:n omien intressien ajaminen ja puuttuminen Venäjän politiikkaan on ollut ja voi olla. Miksei se olisi sitä myös USA:n Ukrainan politiikassa? Bidenin poika, Hunter Biden, rikastui erään ukrainalaisen energiayhtiön hallituksessa. Yhtiö joutui sittemmin syyniin veroepäselvyyksien vuoksi. Asia lienee yhä käsittelyssä.
USA ei ole ollut tavoitteeton syytäessään veronmaksajiensa rahoja Ukrainan sotaan. USA:lla on omat suurvallan tavoitteet sillä suunnalla. Suomen media ei ole käsitellyt USA:n toimia. Se kertoo vain Ukrainalle mieleisiä uutisia.
Hyvänä esimerkkinä tästä on Turkin rauhanehdotus, jonka Erdogan teki venäläisten ollessa Kiovan porteilla. Siihen kuului venäläisten vetäytyminen Ukrainasta. He vetäytyivätkin heti ehdotuksen mukaisesti Kiovasta. Valitettavasti USA:n ja Britannian tiedustelupalvelut tyrmäsivät Turkin ehdotuksen ja se jäi siihen.
Nato-Suomen uutisointi Ukrainasta ja muiltakin kriisialueilta on entistäkin tiukemmin Naton hanskassa. Niin ei tarvitsisi olla. Nato-Suomi on vasta etsimässä paikkaansa, joten saapa nähdä, mihin Suomi päätyy vai pystyykö päätymään yhtään mihinkään?