Kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala luonnehtii (SK 10/2021) Suomen ulkopolitiikan toimintatapaa twitter-diplomatiaksi, jossa on kaksi ulottuvuutta: ”Yhtäältä nopean, lähestulkoon lonkalta ampuvan reaktiivisuuden ja toisaalta voimakkaan julkisen tuomitsemisen ja moitteen esittämisen suurvallalle”, millä hän viittaa muuttuneeseen Venäjä-suhteeseen ja sen taustalla vaikuttavaan EU:n ihmisoikeusperustaiseen yhteiseen ulkopolitiikkaan.
Tietysti on upeaa, että ihmisoikeuksia vaaditaan toteutettavaksi kaikkialla, mutta Haukkala muistuttaa, ulkopolitiikkaan liittyen, myös idealismin vaarasta: ”Syytä on toivoa, että nyt vähintään oraalla oleva toimintatapojen muutos pohjautuu huolelliseen kokonaisharkintaan mahdollisista seurauksista ja toiminnan hyödyistä ja potentiaalisista haitoista.” Hän viittaa jälleen Venäjään.