Kevätkesäisin Rovaniemelle syntyy tulvajärvi. Rannat eivät sovellu rakennuksille, silti niitä on rakennettu – esimerkkinä Arktikum. Vuosittain jännitetään, kastuuko rakennus vai ei.
Tulvajärven pinnan korkeuteen vaikuttavat Valajaskoskesta lähtevä virtaus ja Ounasjoesta sekä Kemijoen keski- ja yläjuoksulta tuleva virtaus. Kun tulvavirtaama kohoaa Isohaarassa yli 4 000 kuutiometriin sekunnissa, syntyy vahinkoja.
Lähtövirtausta hidastavat kapeikot, kuten Pahtaja, sekä ahdas nielu Valajaskoskella. Joki on ruopattava virtauksen voimistamiseksi. Tulva-aukkoja tarvitaan lisää.
Tulovirtaamaan vaikuttavat paljon valuma-alueen ylä- ja keskijuoksun osat, joilla on vain vähän virtaamia tasoittavia järviä, mutta sitä vastoin tuhansia kilometrejä virtaamia äärevöittäviä metsä- ja suo-ojia.
Tulvan määrään vaikuttaa paljon lumien sulamisajankohdan säätila. Jos on lämmintä, sataa ja maa on roudassa, syntyy tavallista voimakkaampi tulva. Lunta on oltava runsaasti ja sen vesiarvon on oltava korkea.
Jos vielä edellisten lisäksi Ounasjoen ja Kemijoen tulvahuiput sattuvat samaan aikaan, on mahdollista kehittyä kertarysäyksellä katastrofi. Tällöin ei tekojärvistä ole mitään apua, päinvastoin. Hydrologian globaali haaste on kehittää menetelmä, joka ennustaa tulvahuipun tuntien tarkkuudella.
Patoturvallisuus Kemijoen latvoilta Perämeren pohjukkaan on todella tärkeää. Jos pato murtuu tai murretaan, Kemijoessa syntyy samanlainen vedenpaisumus kuin venäläisten räjäyttämän Kahovkan padon tapauksessa Ukrainassa. Tällainen saataneen aikaan yhdellä ohjuksella tai patosillalle ajavalla räjähdekuorma-autolla.
Onko tehty kaikki mahdollinen patoturvallisuuden maksimoimiseksi? Kuinka turvallisia tekojärvet ja padot loppujen lopuksi ovat? Olisiko parantamisen varaa? Valppaana on oltava energiainfran ja vesihuollon suhteen.