Suomalaismiesten kestävyyskunto laskenut jo vuosikymmenien ajan. Tuorein tutkimus kertoo, että isolla osalla miehistä alkaa olla suuria vaikeuksia selviytyä arjen perusasioista, kuten portaiden nousemisesta ja paikasta toiseen siirtymisestä.
UKK-instituutin, Maanpuolustuskorkeakoulun, Puolustusvoimien sekä Jyväskylän ja Tampereen yliopiston yhteistutkimuksessa laskettiin ennustemalli työikäisten miesten kestävyyskunnolle vuonna 2040. Mittarina käytettiin maksimaalista hapenottokykyä, missä heikon kestävyyskunnon raja oli 32 millilitraa hapenkulutusta kiloa kohden minuutissa.
Kyseisen raja-arvon alle jääviä voi kutsua hyvästä syystä rapakuntoisiksi, jollaisista ei ole minkäänlaisen fyysisen työn tekijöiksi.
Ennusteen mukaan rapakuntoisten osuus 30-vuotiaista on reilun viidentoista vuoden kuluttua lähes 20 prosenttia. 40-vuotiaista rapakuntoisia tulee olemaan 25, 50-vuotiaista 43 ja 60-vuotiaista peräti 66 prosenttia. Vastaavasti hyvän kestävyyskunnon omaavia – hapenkulutusluku 44 milliä, mikä sekin on kaukana kuntourheilijan keskivertolukemasta – on 30-vuotiaista kuusi, 40-vuotiaista kolme, 50-vuotiaista kaksi ja yli 60-vuotiaista vain puoli prosenttia.
UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että fyysisesti hiemankaan raskaammissa töissä ei nähdä lähitulevaisuudessa enää yli 50-vuotiaita työntekijöitä. "Eläkeiän saavuttaminen sellaisissa töissä on jatkossa äärimmäisen epätodennäköistä", hän ennustaa (Yle 17.3.).
Huonokuntoisuus ei ole vain keski-ikäistyvien ongelma. Varusmiespalveluksen aloittavien miesten fyysinen kunto on heikentynyt jo 1970-luvun lopulta alkaen.
Vastaava ilmiö on nähtävissä myös lapsissa. Tuoreimman Move!-mittauksen mukaan lähes puolet 5.- ja 8.-luokkalaisista on niin huonossa kunnossa, että se vaikeuttaa heidän selviytymistään arjessa. Tärkeimmät syyt lohduttomaan tilanteeseen ovat liikkumattomuus sekä istuva ja makoileva elämäntapa.
Vauhdilla ikääntyvä Suomi tarvitsee lisää työntekijöitä ja pidempiä työuria. Jälkimmäisistä on tällä menolla turha haaveilla.
Rapakuntomme ei lupaa hyvää sote-järjestelmällekään, jolla riittäisi hoidettavia ilman ripeään kävelyyn kykenemättömiä, parhaassa työiässä olevia rapakuntoisiakin. UKK-instituutin arvion mukaan liikkumattomuus aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain yli kolmen miljardin euron kustannukset – ja arvio on alakanttiin. Huonolla kunnolla on suora yhteys kakkosluokan diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin ja jopa mielenterveysongelmiin.
Yleistyvä rapakuntoisuus on iso yhteiskunnallinen ongelma ja vakava uhka hyvinvointivaltiolle. Tosin tätä on vaikea uskoa parhaillaan käynnissä olevasta vaalikeskustelusta, jonka keskiössä ovat aivan muut aiheet.
P.S.
Tupakointi alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Enää yksi kymmenestä 20–64-vuotiaasta suomalaisesta tupakoi päivittäin, kun vielä 1980-luvulla näin teki joka kolmas mies ja joka viides nainen. Parempaan suuntaan on menty myös alkoholirintamalla, missä erityisesti nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt ja yhä useampi nuori on kokonaan raitis. Muutoksen taustalla on asennemuutos, mikä on saatu aikaan muun muassa pitkäjänteisellä raittiustyöllä ja muulla valistuksella. Löytyisikö sieltä lääkettä myös liikkumattomuuden tautiin?