Tuulivoiman rakentaminen Suomen itäosiin on monimutkaista, kallista ja hidasta, eikä se onnistu ilman valtion rahaa ja poliittista tukea. Näin voidaan päätellä tuoreesta raportista, joka pyrkii etsimään keinoja tuulivoimaloiden pystyttämiseen myös sinne, missä puolustusvoimien kanta rakentamiseen on jyrkän kielteinen.
Työ- ja elinkeino- sekä puolustusministeriön virkamiestyöryhmän ratkaisu ongelmaan on kompensaatiomalli. Siinä valtio kustantaa riittävän määrän uutta valvontateknologiaa, jotta armeijan harjoittama aluevalvonta ei vaarannu ja uusien tuulivoimaloiden aiheuttamat katvealueet saadaan kumottua.
Loppupelissä tuulivoimayhtiöt maksaisivat uuden teknologian rakennuskustannukset. Mistään halvasta lystistä ei ole kyse.
Työryhmä arvioi, että koko Itä-Suomeen tarvittaisiin 600–900 miljoonan euron investoinnit maahan sijoitettaviin valvontalaitteisiin. Raportissa puhutaan kompensaatioalueista, joille voisi rakentaa tuulivoimaa ilman puolustusvoimien erillistä lupaa, kunhan tuulivoimatoimija maksaa kompensaatiomaksun.
Maksua perustellaan sillä, että alueille pitäisi rakentaa valvontalaitteistoa korvaamaan voimaloista johtuvaa valvontakyvyn alenemaa. Tätä syntyy, kun tutkan signaalikäsittely ei kykene erottelemaan lapojen liikettä oikeasta maalista.
Vaikeuskerrointa lisää se, että laitteisto tulisi rakentaa ennen tuulivoimaloita, mutta voimaloiden määrä, paikka ja korkeus pitäisi olla tiedossa jo kompensaatiota suunniteltaessa.
Raportin mukaan kompensaatiomaksu voidaan kohdistaa joko kaikille tai vain kompensaatioalueille sijoittuville tuulivoimalahankkeille. Jälkimmäinen malli voisi ohjata tuulivoimatoimijoita halvemmille alueille.
Kompensaatioalueita perustettaessa tulisi huomioida lisäksi se, että tuulivoiman rakentamisen esteitä on muitakin kuin puolustusvoimat. Vaikka tuulivoimalahankkeella olisi kaavoittajan eli kunnan tuki, hanke voi kaatua esimerkiksi paikallisten vastustukseen, maisema- ja ympäristöhaittoihin, kantaverkon kapasiteettipuutteeseen tai maanomistajien nihkeyteen.
Eikä kompensaatiokaan syntyisi hetkessä. Tuulivoimatoimijoiden tulisi varautua 5–8 vuoden kokonaisviiveeseen ennen tuulivoimaloiden rakentamisen aloitusta. Tuulivoimahanke vie suunnittelusta toteutukseen nyt 4–6 vuotta, joten jos kompensaatioalueet toteutuvat, ensimmäiset tuulivoimalat valmistuvat niille aikaisintaan 2030-luvun puolivälissä.
Asia koskee mitä suurimmassa määrin Lappia. Jopa neljäsosa maakunnasta on puolustusvoimien kielteisen kannan takia ulkona tuulivoimahankkeista ja kyseisiä kieltoalueita löytyy muualtakin kuin Itä-Lapista.
Raportista voi päätellä, että sen laatijoiden usko itäsuomalaisiin "tuulipuistoihin" horjuu. Julkaisussa huomautetaan, että "aurinkovoiman haittavaikutukset olisivat helpommin hallittavissa".
Seuraavaksi jäädään odottelemaan poliittisten päättäjien ja tuulivoimatoimijoiden reaktioita raporttiin. Alan yritykset ovat kertoneet aiemmin olevansa valmiita maksamaan tutkajärjestelmien vahvistamisesta 100 000–200 000 euroa tuulivoimalaa kohden. Raportti arvioi kyseisen summan jopa miljoonaksi euroksi – toki voimaloiden määrästä riippuen. Onko se liikaa?
Tuulivoiman rakentaminen Itä-Suomeen ei palvelisi vain paikallisia kuntia – tuulivoimalat tuovat kiinteistöverotuloja ja mahdollisesti myös vihreitä investointeja – vaan koko Suomea. Laajemmalle alueelle hajautettu tuulivoima tasaisi sähkön tuotannon vaihteluja ja sähkön hintoja, sillä Itä-Suomessa tuulee usein silloin kun Länsi-Suomessa on tyyntä. Nyt vain neljä prosenttia tuulivoimaloista on 5-tien itäpuolella. Kyseinen tie kulkee Heinolasta Mikkelin, Kuopion, Kajaanin, Kuusamon ja Kemijärven kautta Sodankylään.