Tuulivoimaan on investoitu Suomessa ennätystahtia. Alan etujärjestö iloitsee, että Suomi nousi vuonna 2022 Euroopan tuulivoimarakentamisessa kolmanneksi Saksan ja Ruotsin jälkeen.
Suomen sähkökulutuksesta katettiin viime vuonna jo 14 prosenttia tuulivoimalla; karkeasti ottaen saman verran kun Olkiluoto 3:n osuus olisi sähkönkulutuksesta.
Ilmaston kannalta ollaan oikealla tiellä. Sen sijaan en ole ollenkaan varma, mennäänkö taloudellisesti kohti menestystä. Huolestuttavia merkkejä on Ruotsissa näkyvissä, jossa tuulivoimalla tuotettiin viime vuonna jo viidennes sähkön kulutuksesta.
Suomen tuulivoimatuotannon saavutukset ovat tulleet veronmaksajille kalliiksi. Vaikka syöttötariffijärjestelmä lopetettiin vuonna 2017, se syöttää raha-automaatin tavoin miljoonia tuulivoimayhtiöille 2030 saakka. Tämä jää kertomatta, kun tuulivoimayhtiöt kehuvat olevansa hyviä kiinteistöverojen maksajia.
Otetaan esimerkki Simosta, jossa on Lapissa ylivoimaisesti eniten tuulivoimaloita. Kunta sai viime vuonna kiinteistöverotuloja tuulivoimayhtiöiltä 1,5 miljoonaa euroa. Tuorein tilasto tuulivoimaloiden tuesta on vuodelta 2021: Simon tuulivoimaloille maksettiin syöttötariffitukea 6,8 miljoonaa euroa. Siis nelinkertainen potti veronmaksajien pussista.
Lapin kunnat saivat tuulivoimayhtiöiltä kiinteistöverotuloja viime vuonna 3,2 miljoonaa euroa. Tuulivoimaloiden omistajayhtiöt saivat Lapissa pyörivistä voimaloistaan syöttötariffitukea 19,4 miljoonaa euroa vuonna 2021.
Nyt tuulivoimayhtiöt huomauttavat, että uusille tuulivoimaloille ei makseta enää tukea. Ei maksetakaan, mutta niitä odottavatkin kylmät tuulet.
Ruotsalainen talousjulkaisu Affarsvärlden teki laajan selvityksen Ruotsissa toimivien tuulivoimayhtiöiden kannattavuudesta. Jos Ruotsin tie on myös Suomen tie, ei hyvältä näytä.
Ruotsissa ei ole Suomea vastaavaa valtion tukea, ainoastaan kuluttajien sähkölaskussaan maksama pienimuotoinen vihreän sertifikaatin tuki. Se tarkoittaa esimerkiksi 20 000 kilowatin vuotuiseen sähkönlaskuun 65 euron lisäkustannusta.
Ruotsin tuulivoimatuotanto toimii siis liki markkinaehtoisesti – ja Affarsvärldenin selvityksen mukaan heikosti kannattaen.
Syynä ovat tuulivoimayhtiöiden tekemät pitkät sähkönmyyntisopimukset. Niillä myydään sähkö 10–20 vuodeksi kiinteään hintaan. Kun ei tuule, Ruotsin tuulivoimayhtiöt ovat joutuneet ostamaan markkinoilta kallista sähköä täyttääkseen sopimusvelvoitteensa.
Myös Suomessa tuulivoimayhtiöillä on paljon samoja sopimuksia. Tuotannosta iso osa on myyty ja hinnat sovittu – jopa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Sopimus on tuulivoimayhtiöille kuin Musta Pekka. Kun tuotannolle on varma ostaja, tuulivoimaan uskaltaa investoida. Musta Pekka jää käteen, jos korvaavat kilowatit joutuu ostamaan markkinoilta.
Kirjoittaja on toimittaja.