Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite ”hyödyntää yhteiskunnallisia tietovarantoja ja tutkittua tietoa aktiivisesti päätöksenteossa, jotta rajalliset resurssit voidaan kohdistaa vaikuttaviin toimenpiteisiin”.
Viimeaikaisten suunnitelmien ja päätösten perusteella tavoite näyttää jääneen unohduksiin. Olemme tutkijoina seuranneet huolestuneena päätöksentekoa sosiaalihuollon leikkauksista, joissa ei ole hyödynnetty ainakaan sosiaalityön tutkimusta riittävästi.
Sosiaalityön tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet, että varhainen puuttuminen lasten ja nuorten ongelmiin voi ehkäistä tarvetta vaativammille ja kalliimmille interventioille. Varhaisen tuen merkitys on tunnistettu myös hallitusohjelmassa.
Onkin erikoista, että tästä huolimatta järjestöjen toimintaedellytyksiä on päätetty heikentää leikkaamalla niiden toiminnasta. Leikkaukset osuvat suoraan lapsiperheille tarjottavaan matalan kynnyksen tukeen, jota järjestökenttä tuottaa laaja-alaisesti eri kohderyhmille. Kun samanaikaisesti suunnitellaan 100 miljoonan leikkauksia sosiaalihuoltoon, on heikoimmassa asemassa olevien ihmisten yhä vaikeampaa saada apua.
Tutkittu tieto tarjoaa perustan, jonka avulla tehdä informoituja ja kestäviä päätöksiä. Se auttaa tunnistamaan ongelmien juurisyyt, arvioimaan eri toimenpiteiden vaikutuksia ja ennakoimaan tulevia kehityssuuntia. Ilman tutkittua tietoa päätökset saattavat perustua oletuksiin, ennakkoluuloihin tai lyhytnäköisiin ratkaisuihin, jotka eivät välttämättä tuota toivottuja tuloksia.
Lapsiperheköyhyyden kasvu ja syveneminen on surullinen, muttei odottamaton, esimerkki sosiaaliturvaleikkauksiin liittyvien päätösten ei-toivotuista tuloksista.
Tutkitun tiedon aktiivinen hyödyntäminen päätöksenteossa ei ole vain viisasta, se on myös välttämätöntä. Tutkittu tieto on avain vaikuttaviin toimenpiteisiin, jotka parantavat yhteiskunnan hyvinvointia ja kestävyyttä myös seuraavien sukupolvien osalta.