Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä on mahdollista vähentää nykyisestä 29 prosenttia vuoteen 2035 ja 38 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vähennykset saataisiin aikaan turvemaiden päästöjä vähentämällä, kivennäismaiden hiilensidontaa tehostamalla ja biokaasutuotantoa sekä maatilojen aurinkoenergian käyttöä lisäämällä.
Maataloudessa on tutkimuksen mukaan mahdollisuus päästä vielä suurempiin päästövähennyksiin. Jos kivennäismaiden hiilensidontaa kehitetään entisestään ja turvemaiden toimia tehostetaan, voidaan maatalouden päästöjä leikata 42 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Vuonna 2050 päästövähennykset voisivat olla 77 prosenttia. Tämä vaatisi satoisuuden ja viljelyteknologian kehittymistä.
Asia selviää Maatalouden ilmastotiekartasta, jonka laati Luonnonvarakeskus (Luke) Maa- ja metsätalouden Keskusliiton (MTK) ja Svenska lantbrukproducenternas centralförbundin (SLC) toimeksiannosta.
Mikäli maataloustuotantoa jatketaan pitkälti nykyisillä käytännöillä, kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät maataloudessa noin 5 prosenttia vuoteen 2035 ja 6 prosenttia 2050 mennessä.
60 prosenttia maatalouden päästöistä tulee turvemailta
Maatalous ja pellonkäyttö vastaavat noin 24 prosenttia maailman ja Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, joihin luetaan muun muassa hiilidioksidi, metaani ja dityppioksisi. Suomen maatalouden päästöistä 75 prosenttia on lähtöisin maaperästä.
Tutkimus perustuu olettamukseen, että Suomessa tuotettujen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kokonaiskysyntä ei olennaisesti muutu vuoteen 2035 mennessä. Punaisen lihan eli naudan- ja sianlihan kotimaisen kulutuksen kuitenkin arvioidaan vähenevän noin 20 prosenttia ja siipikarjanlihan kasvavan 20 prosenttia.
Suomessa maatalouden aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 prosenttia tulee turvemailta, joiden osuus viljellystä peltoalastamme on 11 prosenttia. Päästöjä voidaan vähentää turvemailla monilla toimenpiteillä, kuten yksivuotisten kasvien vähäisemmällä viljelyllä, säätösalaojituksella ja ennallistamisella.
Raportin mukaan päätoimet tulisi kohdistaa tuottamattomien turvemaiden viljelyn vähentämiseen.
MTK:n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan mukaan turvemaiden viljelyä ei ole järkevää eikä tavoiteltavaa lopettaa kokonaan.
– Maatalouden ilmastotoimien tulee perustua tilakohtaiseen harkintaan ja niiden on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaisia, Pietola sanoo MTK:n tiedotteessa.
Kivennäismaat hiilinieluiksi
Maaperän hiilivarastoa voidaan kasvattaa kivennäismailla oikeanlaisilla viljelykierto- ja muokkausmenetelmillä. Tutkimuksen mukaan tavoitteena on, että kivennäismaat muuttuisivat päätöslähteestä nieluksi vuoteen 2035 mennessä.
Valtaosa Suomen viljelymaasta on kivennäismaata. Se on maata, jossa on alle 20 prosenttia eloperäistä ainesta.
Kivennäismaan hiilensidontaa voidaan tehostaa muun muassa lisäämällä herneen ja härkäpavun viljelyalaa.
– Maaperä on erilaista eri puolilla Suomea, emmekä tiedä vielä tarpeeksi eri maaperälajien hiilensidontakyvyistä. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta tietovaje saadaan täytettyä, sanoo Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen tiedotteessa.
Tutkimuksen mukaan maatilojen tuottamalla aurinkosähköllä olisi mahdollista kattaa vajaa kymmenen prosenttia tilojen sähkönkulutuksesta vuoteen 2035 mennessä. Maatilat voisivat tuottaa myös biokaasua lannasta ja nurmesta energia- ja liikennekäyttöön.
Maatalouden ilmastotiekartta on osa työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiantoa, jonka tarkoituksena on laatia suunnitelmia, kuinka Suomen hiilidioksidipäästöjä vähennetään vuoteen 2050 mennessä.