"Tunsin si­sim­mäs­sä­ni, että haluan uskoa" – kris­tin­us­ko vetää nuoria puo­leen­sa epä­var­moi­na aikoina

Kuva: Aino Kuoksa

Kun Kittilän kunnanvaltuutetun Aleksi Lehdon (kok.), 19, isoisä menehtyi Lehdon ollessa yhdeksännellä luokalla, hän näki läheltä, miten evankelis-luterilainen seurakunta voi tukea ihmistä kriisin keskellä. Isoisän kuoleman jälkeen seurakunta piti tiiviisti yhteyttä Lehtoon. Hän keskusteli pastoreiden ja nuorisotyönohjaajien kanssa kuolemasta, sen merkityksestä ja paikasta elämän kiertokulussa.

– Silloin kirkon toiminta toi toivoa ja uskoa siihen, että elämä ei pysähdy läheisen kuoleman jälkeen. Kristinusko antoi luottamusta siihen, että kaiken päätyttyä asiat voivat olla hyvin.

Kokemus vahvisti hänen suhdettaan kristinuskoon. Lehto lähti mukaan seurakunnan isostoimintaan voidakseen itse tukea rippikouluikäisiä nuoria uskon tiellä.

Isosena toimiminen on ollut hänestä antoisaa. Hän nauttii erityisesti siitä, että voi omalla työllään luoda nuorille turvallista ja viihtyisää rippikoulukokemusta.

Oman rippileirikesänsä aikana rovaniemeläinen Saara Tervonen, 16, alkoi pohtimaan uskoa ensimmäistä kertaa tarkemmin elämässään. Tapakristillisessä perheessä kasvanut Tervonen ei ollut aiemmin miettinyt uskonnollisia kysymyksiä syvällisesti, mutta rippikoulu antoi siihen tilaa.

Rippikoulussa hän muistelee pohtineensa, onko Jumala olemassa, voisiko kristinusko olla osa hänen elämäänsä ja olisiko seurakunta hänen paikkansa.

Tervonen päätti isostensa rohkaisemana hakea itsekin isoskoulutukseen.

– Tunsin sisimmässäni, että haluan uskoa, ja päätin seurata sitä tunnetta. Päätöksen jälkeen usko on ollut iso osa elämääni.

Aleksi Lehdolle seurakuntatoiminta on tuonut mukanaan suuren merkityksen. Isoisänsä kuoleman jälkeen Lehto sai seurakunnalta kaipaamaansa tukea, ja huomasi, että toimintaan voisi lähteä mukaan itsekin.

Kuva: Otso Sirkiä

Seurakuntayhteisö voimavarana

Tervonen on isoskoulutuksen lisäksi alkanut käymään seurakunnan muissa tapahtumissa, kuten Rovaniemen evankelis-luterilaisen seurakunnan järjestämissä nuorten illoissa. Nuorten illoissa hän on saanut uusia ystäviä ja kokee, että on löytänyt paikan, johon on helppo tulla omana itsenään.

Aluksi Tervosta jännitti, miten muut ottaisivat hänet vastaan, mutta pian hän huomasi seurakuntanuorten joukon olevan moninainen, eikä ketään ole Tervosen mukaan syrjitty.

– Mukana on paljon nuoria erilaisista lähtökohdista, kouluista ja vähemmistöistä. Moni seurakuntanuorista kuuluu esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin.

Sekä Lehto että Tervonen kokevat, että seurakunnan kautta he ovat saaneet elämäänsä tärkeän yhteisön. Kaksikko on tutustunut useaan nykyiseen ystäväänsä juuri seurakuntatoiminnan kautta.

Saara Tervonen alkoi pohtia omaa suhdettaan uskoon rippikoulukesänsä aikana. Uskon merkitys hänen elämässään vahvistui rippikoulun myötä, ja isostoiminnan lisäksi hän on käynyt seurakunnan nuorten illoissa, joista hän on löytänyt ympärilleen mukavan yhteisön.

Kuva: Saara Tervosen kotialbumi

Jotain muuttumatonta epävarmuuden keskelle

Usko on tuonut Lehdon elämään toivoa ja voimaa myös vaikeina hetkinä. Hänen mukaansa kristinuskossa keskeinen opetus on, että elämä on arvokasta ja että ihmisen tulisi toimia niin, että mahdollisimman monella olisi hyvä olla.

Tervosen mukaan usko tuo toivon lisäksi selkeyttä, joka näkyy myös hänen arvoissaan.

– Kristinuskon opetusten myötä olen alkanut näkemään selvemmin, kuinka ihmisiä syrjitään ja miten heistä puhutaan pahaa. Yläkoulussa ollessa tällaista esiintyi paljon. Nykyisin olen päätynyt porukoihin, joissa ihmisiä arvostetaan suuresti. Se tuo turvaa, kun jokainen saa olla täysin oma itsensä.

Maailman epävarmuus voi Tervosen mukaan saada ihmisiä hakeutumaan seurakuntaan juuri kristinuskon toivon sanoman vuoksi. On vaikea ennustaa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta usko voi Tervosen mielestä tuoda elämään jotakin pysyvää ja muuttumatonta.

Tervonen pohtii myös, että suhtautuminen uskoon on muuttunut vuosien aikana. Aiemmin uskonnollisuus saattoi olla velvollisuudenomaista, mutta nykyään jokainen saa itse päättää omasta uskosta.

– Ihmiseltä ei vaadita tietynlaista käytöstä ollakseen uskossa. Sen ymmärtäminen voi motivoida nuoria löytämään oman suhteensa siihen.

Lehdon mukaan usko voi auttaa nuoria näkemään elämän arvokkaana ja kannustaa heitä arvostamaan lähimmäisen rakkautta sekä hyväksymään muut ihmiset.

Hän ajattelee, että tämä sanoma puhuttelee nuoria.

Kuva: Aino Kuoksa