Sara Seppänen ja kaksi muuta perussuomalaista kansanedustajaa kirjoittaa (LK 14.6.) perusopetuksen erityisen tuen uudistuksesta oppimisen tueksi. Heidän mukaansa ”Syksyllä käynnistyvä oppimisen tuen uudistus on merkittävä.” Jotenkin vain tuntuu, ettei ”keisarilla ole vaatteita”.
Esimerkiksi Rovaniemellä opettajille tuen uudistuksen periaatteista on tiedotettu menneen kevätlukukauden aikana parin tunnin mittaisen diaesityksen avulla. Tilaisuuden jälkeen opettajilla on ollut mielessä enemmän kysymyksiä kuin lyhyessä ajassa saatuja vastauksia: mitä tämä uudistus tarkoittaa?
Opettajat kaipaisivat uudistukseen liittyen koulutusta, jotta uudistuksen hienot tavoitteet toteutuisivat. Mitä tekee hallitus, jossa perussuomalaisetkin istuvat? Poistaa julkisen sektorin koulutuskorvauksen (HS 11.6.).
Se konkreettinen asia, joka tuen uudistuksesta on käynyt selväksi, ja jonka Seppänen ja muut tuovat kirjoituksessaan esille, on ryhmäkohtaisen tuen mitoitus, jonka suuruus tulee olemaan minimissään 0,122 tuntia/oppilas eli noin 2,5 tuntia/luokka viikossa. Täsmällisten lukujen esittäminen antaa lukijoille vaikutelman siitä, että kirjoittaja on asiantunteva ja siten hänen näkemyksensä jollain tavoin totuudesta kertova.
Totuus minimituntimäärästä on ikävä kyllä kovin raadollinen. Se tarkoittaa sitä, että ryhmäkohtaista tukea tulee antaa 200 oppilasta kohden noin 25 tuntia/viikko, joka tarkoittaa yhtä erityisopettajaa 8–10 luokkaa kohden. Lukuun sisältyy kaiken lisäksi tukiopetus ja niin sanotut jakotunnit.
Tämä tarkoittaisi esimerkiksi Rovaniemellä mahdollisuutta vähentää oppimisen tukeen käytettyä resurssia. Yläkoulussa erityisopettajan ryhmäkohtaiseen tukeen on käytettävissä 0,15–0,20 tuntia/viikko ja tämän päälle oppimista tuetaan tukiopetuksella ja kouluissa on käytössä kohtuudella jakotunteja.