Metsästys: Mies kuoli met­säs­tys­on­net­to­muu­des­sa Pu­das­jär­vel­lä – hau­li­kon laukaus osui va­hin­gos­sa met­säs­tys­ka­ve­riin

tähtijuttu: Kor­ko­jen nousu ra­sit­taa ta­lo­yh­tiöi­tä Ro­va­nie­mel­lä – ra­hoi­tus­vas­ti­ke voi kak­sin­ker­tais­tua

pääkirjoitus: Ra­ja­var­tio­lai­tos eh­dot­taa Venäjän vas­tai­sel­le rajalle entistä pa­rem­pia esteitä poik­keus­ti­lan­teen varalle – aidan ra­ken­nus­työt on aloi­tet­ta­va heti

Kolumni
Tilaajille

To­tuus­kaan ei veny lo­put­to­miin – Suomen kai­vos­kes­kus­te­lua on turha verrata au­to­ri­tää­ri­siin ja kor­rup­toi­tu­nei­siin maihin

Kuinka paljon totuutta voi singuttaa uskomansa asian puolesta niin, ettei menetä uskottavuuttaan?

Kysymys tuli mieleeni, kun luin Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professorin Matti Nojosen haastattelun (LK 2.9.), missä hän moitti suomalaista kaivossäätelyä Kiinaakin kehnommaksi ja leimasi kaivosalan umpikorruptoituneeksi.