Lauri Törhösen väitöskirja on herättänyt keskustelua tieteen ja taiteen metodien suhteesta. Tiede vakuuttaa totuuttaan luotettavilla havainnoilla ristiriidattomaan ajatteluun tukeutuen, taide synnyttämänsä elämyksen aitoudella. Tiede ja taide ovat kaksi erilaista strategiaa käsitellä ihmisen suhdetta olevaiseen.
Haiku – savipaukkua sauvallaan/koputtaa/vanha isäntä – on mahdollista kokea välähdyksenomaisena kuvana vanhasta miehestä helteisellä pellolla. Se voidaan ymmärtää myös perusabstraktioksi kolme sukupolvea kattavaan romaaniin, jossa vanha maanviljelijä haluaa vielä osallistua työhön luomallaan maatilalla, jonka on jo siirtänyt poikansa perheen vastuulle. Haiku on sisällöltään ääretön, eikä sitä voi kertoa tyhjiin. Voitaisiinko se hyväksyä väitöskirjaksi vai edellyttäisikö se haikuun nojautuen kirjoitettua romaania?
Törhäsen väitöskirja on tuotettu taiteen tiedekunnassa. Ei humanistisessa esimerkiksi taidehistorian laitoksella, jolla on opinnäytteille norminsa. Taidekorkeakoulussa sävellys, romaani, maalaus tai muu vastaava voi olla opinnäyte. Siellä, missä näin on menetelty, teokseen on yleensä pitänyt liittää sanallisesti selittävä osuus, vaikka varsinainen osaamisen näyte on ollut esimerkiksi konsertti tai muu taideteos. Liitteen vaatimus voidaan nähdä rajan ylitykseksi taiteellisesta tieteellisen vakuuttamisen puolelle.
Törhösen väitöskirjan raju kritiikki kohdistuu tutkielman metodiin. Sen pitäisi olla tieteellinen ja perustua teoriaan, jota tutkielmalla testataan. Voiko taiteessa olla teorioita samassa mielessä kuin tieteessä?
Aikoinaan eräissä taidekouluissa opetettiin, että maalauksessa lämpimät värisävyt, kuten punainen, tulee asettaa etualalle ja kulmät sävyt, kuten sininen, taustalle. Taidemaalari Gainsborough (1727–88) kritisoi normia maalaamalla sinisessä silkkipuvussa seisovan pojan punertava iltarusko taustanaan. Hyvin se toimi.
Taiteen historiassa luodun normin yleispätevyys on osoitettu usein vääräksi. Silti vanhalla ja uudella metodilla on tehty merkittävää taidetta. Taiteessa ideat eivät syrjäydy, eivätkä kasaudu samalla tavalla kuin tieteessä.
Petri Laukan mielestä (LK 4.11.) Törhönen olisi voinut testata Pointi of View-tekniikkaa väitöksessään. Noudattavatko haikut jotain teoriaa? Kun taideteos koetetaan rakentaa tietoisen teorian mukaisesti, tulos on ontto ja tarpeeton, ja vastaanotto järkeilyä, joka ei perustu teoksen synnyttämän elämyksen aitouteen. Siinä Törhönen, vastaanotosta päätellen – näyttää onnistuneen.