Olemme siirtyneet kesäaikaan, ja uusien poliittisesti valittujen valtuutettujen työ alkaa pian. Lähimenneisyydessä kovat arvot ovat nostaneet päätään ja media algoritmeineen tukee tätä, niin lähellä kuin kaukana. Mitä enemmän haluat olla esillä, kovuus ja vähäpukeisuus toimivat nyt paremmin kuin koskaan.
Poliittinen vastuu vaatii myös ajattelua. On oltava aikaa pysähtyä, edes hetkeksi. Arvomaailmaan on kiinnitettävä huomiota sanoja myöten. Emme saa antaa valtaa vihalle ja kateudelle, emme myöskään itsekkyydelle ja halulle tuomita. Kovuus ja piittaamattomuus tulevat meille kalliiksi. Masennus ja epätoivo ottavat yhä useammasta vallan.
Myönteisyyttä ja eteenpäin valoisasti katsovaa maailmankuvaa pidetään helposti lapsellisena ja vähä-älyisen näkökulmana elämään. Kovat arvot, kriittisyys ja vihaisuus katsotaan olevan realismia ja älykkyyttä ilmentävää toimintamallia. Erityisesti rahaa ja valtaa palvotaan paljon. Välillä olisi hyvä katsoa aihepiirin taakse. Onko kohtuutta? Pitäisikö inhimillisten arvojen olla tekemistä myöten suuremmassa arvossa?
Mielestäni meidän on kysyttävä: "Mitä haluamme, että meistä muistetaan lähdettyämme täältä?" Asia ei tietenkään ole mustavalkoinen eikä yksisilmäinen. Suuressa kuvassa isot asiat ovat kuitenkin yksinkertaisia ja arvopohjaisia. Hyvän ja pahan taistelu on ikuinen teema. Samoin rakkaus ja viha näyttelevät elämässämme paljon, halusimme tai emme.
Poliitikoille toivotan voimia olla ihminen ja nähdä kokonaisuuksia. Erityisesti toivon kykyä levittää toivon asennetta, kohti parempaa, samalla pitäen huolen vakaasta taloudesta. Kaiken kiireen keskellä, onko aikaa olla aito ihminen?