Kouluvuosi on alkanut ja etenemme kohti pimenevää syksyä. Liikenteessä on uusia liikkujia ja olosuhteet heikkenevät edelleen talven tullen.
Kuluneen kesän havaintojeni pohjalta esitän muutamia toiveita lappilaisille tienkäyttäjille. Teen sen paitsi jalankulkijan, pyöräilijän ja autoilijan myös maailman ainoan lappilaisen liikennevakuutusyhtiön edustajan näkökulmasta.
Suuntamerkin käyttöä ei tarvitse häpeillä. Vilkku unohtuu usein autoilijoilta ainakin poistuttaessa liikenneympyröistä, jotka Lapissakin yleistyvät. Pyöräilijöiden aikeita toisten liikkujien on helpompi ennakoida, kun käsi nousee kääntymisen merkiksi. Näytetään aikomuksemme.
Liikennevalot koskevat meitä kaikkia. Kunnioitetaan sitä punaista tai punaiseksi vaihtuvaa valoa, liikuimmepa sitten jalan tai pyörien päällä.
Huolehditaan siitä, että näemme ja näymme. Esteetön näkymä ajoneuvosta sekä toimivat valot sekä autoissa että polkupyörissä pitäisi olla itsestäänselvyys. Heijastin parantaa jalankulkijan havaitsemista merkittävästi niin taajamissa kuin niiden ulkopuolellakin.
Sopivaa tilannenopeutta korostetaan yleensä autoilijoille. Toivoisin nopeuden sopeuttamista muuhun liikenteeseen myös taajamissa liikkuvilta pyöräilijöiltä, vaikka vauhtia olisikin varsinkin sähkön avustamana helppo ylläpitää.
Jos katse on matkapuhelimessa, se ei ole muissa tiellä liikkujissa. Jos kädet ovat kiinni kännykässä, ne eivät ole pyörän ohjaustangossa eivätkä auton tai mönkijän ratissa. Kun ollaan liikenteessä, keskitytään liikenteeseen. Se tuo turvaa meille kaikille.