En aina tiedä mitä sanoa. Usein pysyn hiljaa. Kun minulta kysytään, pysähdyn kuuntelemaan, miettimään ja odottamaan oikeaa vastausta. Olen huoneen hiljainen vaikuttaja. Katselen, tutkiskelen ja ihmettelen.
Ihmisillä on koko ajan niin paljon sanottavaa. Muistelemme ääneen viime viikon tapahtumia ja suunnittelemme mitä huomenna tai kuukauden päästä tapahtuu. Sanoilla luomme ja muovaamme todellisuutta, kun kerromme tarinoita itsestämme ja maailmasta itsellemme ja maailmalle. Sanoilla rajoitamme ja sanoilla laajennamme. Sanoissa on yllättävän paljon voimaa.
En siis tahdo sanoa väärin. En tahdo loukata, pilkata tai vähätellä. Tahdon rakastaa, rohkaista ja rakentaa. En kuitenkaan voi aina onnistua ja toimia juuri niin kuin haluaisin. Jos elän jatkuvasti epäonnistumisen pelossa, voinko ikinä onnistua?
Mitä jos meillä olisikin lupa epäonnistua? Lupa laulaa nuotin vierestä, unohtaa ystävän syntymäpäivä ja joskus sanoa jotain, mitä hetken päästä katuu. Mitä jos voisimme opetella pyytämään anteeksi? Voisimmeko oppia antamaan toisillemme anteeksi? Toivomme elämän noudattavan meidän suunnitelmia ja aikatauluja, mutta elämällä on tapana yllättää. Juuri silloin, kun annamme itsellemme ja toisillemme tilaa tehdä virheitä, tiukka ote hellittää ja avautuu tilaa jollekin ihmeelliselle puhjeta kukkaan.
Kuin pikkulinnut vaellamme täällä Maan päällä toisistamme turvaa etsien. Peläten, haparoiden, takertuen. Kaikkeni sinulle annan, ettet minua rankaise. Älä suutu minulle, älä loukkaa minua, älä jätä minua. Viimeiset rippeetkin sinulle annan, että minut palkitset. Katso minua, kehu minua, pysy vierelläni.
Alan ymmärtää, ettei itsekkyyttä ole itsestään huolehtiminen tai omien tarpeiden ja toiveiden kuunteleminen. Oikeastaan olen itsekäs, jos odotan jonkun toisen ihmisen olevan onnellisuuden, tyytyväisyyden tai rakkauden lähteeni. Uskon, että todellinen onnen lähde löytyy jokaisen ihmisen omasta sydämestä.
Syvältä sisimmästä, kaiken painavan alta, voin löytää elämää pulppuavan lähteen, joka on virrannut jo kauan ennen minua ja jatkaa virtaamistaan kauan minun jälkeeni. Tämä tuhoutumaton lähteeni kastaa minut uskalluksella sanoa mitä ajattelen, elää aitoa elämää sekä todella rakastaa, ja silti hellittää.