Tänä kesänä aloin nähdä Rovaniemen aivan uusin silmin tuoreen parhaan ystäväni ja kämppikseni kautta. Kodinvaihtaja koirani kanssa aloimme kulkea ympäriinsä minulle jo hyvin tutuksi tullutta asuinaluetta. Kävellessä, pysähdellessä ja katsellessa rakastuin hiljalleen sekä koiraani että uudelleen kotilähiööni.
Viirinkankaalta ja Rantavitikalta nimittäin löytyy metsätilkkuja ja puistoja vaikka mistä. Yliopiston takana pääsee kulkemaan pieniä polkuja, Harjulammen lintutornilla pystyy seuraamaan vesilintujen elämää ja Kemijoen virtauksista voi nauttia pitkin Korvanrantaa ja Etelärantaa. Hirttiönpuiston ja Mortin männikön korkealle kurottelevien puiden suojassa voi hetken hengähtää.
Lähiluonto tulee koiran kanssa ihan toisella tavalla tutuksi ja sen seuraaminen vuodenajasta toiseen muuttuu säännöllisemmäksi. Luontosuhde lähenee.
Eikä ulkoilu jää lähiöön, kun Ounasvaara, Arktikumin puisto, Vaattunki- ja Vikaköngäs sekä lukuisat luontopolut kutsuvat puoleensa. Ihmiselle ja koiralle riittää nähtävää ja haisteltavaa.
Monipuolisten maastojen lisäksi koira voi harrastaa Rovaniemellä aktiivisten seurojen ansiosta muun muassa agilitya ja tottelevaisuuskoulutusta eli tokoa. Järjestetäänpä täällä kisoja ja näyttelyitäkin.
Urbaaniin kaupunkielämään virittävät taas paikat, joihin koira on tervetullut. Koira saa käydä kirjastossa, kauppakeskuksissa, useissa ravintoloissa ja lukuisten yrittäjien liikkeissä. Verkkoon tehdyn Koiraystävällinen Rovaniemi -listaukseen on koottu näitä karvakuonolle avoimia paikkoja.
Puutteitakin on. Muun muassa koirapuistoja on vain kaksi ja hiihtolatuja, joilla koira saa temmeltää sivakoijan mukana, on vain kaksi: Koivusaaren jäälatu ja Salmijärven koiralatu.
Myöskään koirankakkapusseja jakavat telineet roskiksineen eivät ole vielä saavuttaneet kaikkia vilkkaita asuinalueita. Niitä on koko kaupungissa 35.
Puutteista huolimatta koira voi elää hyvää elämää Rovaniemellä, kunhan omistaja tietää mitä tekee. Sen, joka pitelee remmiä, täytyy muistaa olevansa vastuussa kaikesta, mitä nelijalkainen ystävä keksii.
Jokainen koira ei luonteensa puolesta saata kaivata vilinää. Väsynyt eläin käy ylikierroksilla, jos sitä pakotetaan pysymään hereillä. Uudet asiat voivat vain stressata.
En ole mikään koirakuiskaaja, mutta olen oppinut, että liikunnan, virikkeiden, ruoan ja levon välille täytyy etsiä tasapaino, sillä koiran omistaminen ei tapahdu ihmisen vaan eläimen ehdoilla.
Välineeksi tai omia toiveita toteuttavaksi mallikappaleeksi eläintä ei voi eikä pidä väkisin pakottaa. Koira on kuitenkin tunteva ja välittävä ystävä, jonka kanssa elämän jakaminen voi muuttua onnellisemmaksi, mikäli on valmis kuuntelemaan tämän merkillisen kaverin tuntoja.