Selailin viime viikonloppuna Rovaniemen autokoulutarjontaa. Olen nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni harkitsemassa auton hankintaa.
Ajatus ajokortista on alkanut houkuttaa sen jälkeen kun muutin Rovaniemelle. Kymmenen kilometrin työmatkat pyörän selässä olivat minulle ennen mieleinen tapa aloittaa aamu, mutta tähän rakkauteen on alkanut ilmestyä halkeamia.
Matkan tekoa pyörällä hidastaa valitettavan usein halkeileva ja kupruileva asfaltti. Kevyen liikenteen väylät ovat lisäksi niin kapeita, ettei niillä uskalla ajaa paljon kävelyvauhtia nopeampaa: eteen saattaa ilmestyä kuin tyhjästä poukkoilevia kävelijöitä ja löysin hihnoin kulkevia koiranulkoiluttajia – missä ei tietenkään mitään vikaa ole, sillä täytyyhän heidänkin päästä liikkumaan. Tila ei vain riitä meille kaikille. Kymmenen kilometriä pyörän selässä alkaa tuntua tuskallisen hitaalta.
Tänä talvena lämpötila on sahannut nollakelistä lumimyrskyyn ja purevaan pakkaseen päivittäinkin, ja teiden kunnossapidolla on ollut suuria vaikeuksia pysyä perässä. Valitettavasti kunnossapito-ongelmat eivät kuitenkaan ole vain tämän talven juttu.
Kevyen liikenteen väylän kunnossapito on erityisesti keskustan ulkopuolella mitä on. Ounasmetsässä olen joutunut kävelemään useinkin autotiellä, kun kävelytie on ollut peilijäässä. Seuraavana päivänä, kun olen viisastunut ja ottanut liukuesteet mukaan, olisinkin tarvinnut kumisaappaita. Nelostien lumet ja loskat on taas aurattu kävelytielle niin, että pyöräilyreissu tavallisella mummopyörällä tyssää lyhyeen. Vieressä olevat autotiet näyttävät sen sijaan siltä, kuin ne olisi puhdistettu hammasharjalla.
Jos Rovaniemen kaupunki haluaa kannustaa esimerkiksi työmatkapyöräilyyn, se voisi ottaa mallia vaikka Oulusta. Pohjoinen sijainti ei estä pyöräilyä talvellakaan, sillä kaupungin tärkeimmillä pyöräteillä on silloin ympärivuorokautinen ylläpito. Oulun pyörätieverkosto on muuten 930 kilometrin pituinen, ja se yltää lähikuntiin saakka.
Vaikka näitä kahta kaupunkia ei voi koonkaan puolesta verrata, on Oulu hyvä esimerkki siitä, kuinka pyöräteistä saa tarpeeksi leveitä ja turvallisia kaikille kulkijoille.
Viime vuoden lopulla Lainaanrantaan valmistuneet kevyen liikenteen väylät ja pyöräkatu antavat toivoa siitä, että Rovaniemelläkin katujen suunnittelussa aletaan ottamaan huomioon ei-autoilevat: rantatiellä on hyvin tilaa ja näkyvyyttä pyöräillä, kävellä, lenkkeillä ja tarvittaessa istua ja ihailla kauniita maisemia. Toivon mukaan väylää pidennetään tulevaisuudessa Koskenrantaan, ja jopa yliopistolle saakka.
Vaikka auton hankinta taitaa olla minullakin edessä, toivon silti pystyväni käyttämään pyörää enemmän kuin autoa. En ole valmis luopumaan aamupyöräilystä, joka virkistää mukavasti ennen työpäivää. Pyörän selässä tulee myös liikuttua kuin itsestään – ja onhan se huomattavasti autoilua ekologisempi vaihtoehto.