Kesäkuun ensimmäinen päivä oli historiallinen, kun ravintolat ja baarit saivat vihdoin avata ovensa pitkän ja raskaan kevään jälkeen. Asiakkaitakin on ankarista rajoituksista huolimatta riittänyt, mikä on hyvä uutinen, sillä heitä koronan riepottelemat ravintolat nyt tarvitsevatkin.
Tällä hetkellä ravintolat ja baarit saavat ottaa sisään 75 prosenttia luvanvaraisista asiakkaista. Luukut pitää laittaa kiinni viimeistään kahdelta aamuyöllä ja anniskelu on lopetettava tuntia aikaisemmin.
Koska baareista ei ole ainakaan toistaiseksi muodostunut pelättyjä viruslinkoja, aukioloaikoja ja asiakaspaikkoja koskevat rajoitukset lopetetaan ensi maanantaista alkaen.
Kysymys kuuluu, oliko näissä ehdoissa alun perinkään mitään tolkkua.
Kun korona lähti Suomessa jylläämään, baarit ja ravintolat suljettiin ymmärrettävällä nopeudella. Toiminnan uudelleenkäynnistäminen onkin sittemmin ollut farssi.
Aluksi asiakaspaikoista sai täyttää vain puolet, sitten kolme neljäsosaa. Jokaisella asiakkaalla täytyy olla istumapaikka sekä sisällä että ulkona. Pelkkä tuoli ei kuitenkaan riitä, vaan istumapaikan on oltava pöydän ääressä – muutenhan virus tarttuu. Pöydässä istumista ei toisaalta asiakkaalta aina vaadita, koska tanssiminen on sallittua ainakin yökerhoissa.
Ravintoloiden ehdot ovat aiheuttaneet oudoksuntaa kesän alusta alkaen. Ne ovat olleet yhtä aikaa tiukkoja ja epämääräisiä, ja vaatineet henkilökunnalta paljon viitseliäisyyttä.
Erityisen epäreilulta rajoitukset ovat tuntuneet alueilla, jossa epidemia on ollut maltillinen, kuten Rovaniemellä.
Ymmärrän, että tarkoituksena on ennaltaehkäistä viruksen leviäminen. Olennaista torjunnassa onkin ollut, ovatko baarit auki vai kiinni. Välimalli on haiskahtanut näennäiseltä kriisinhallinnalta ja nippeliehdot ovat roikottaneet osaa ravintolayrittäjistä löyhässä hirressä.
Kuinka ratkaisevaa on esimerkiksi ollut, onko baarissa puolet vai 75 prosenttia asiakkaista? Jos yhdellä on korona, se tarttuu, olipa kavereita sitten kymmenen, viisikymmentä tai viisisataa (tai välissä pöytä). Samaan aikaan terassit ovat saaneet olla aiempaa isompia.
Asialla on toki myös toinen puoli. Kun yhteiskunta alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, ihmisten on helppo unohtaa, että koronaa olisi koskaan ollutkaan. Siitä kertoo ainakin länsirajalla kuumana käyvä nuuskaralli.
Suurten yleisötapahtumien osalta tarina on raastava. Ne ovat avin mukaan elokuusta alkaen periaatteessa sallittuja, mutta tiukat ja kummalliset määräykset tekevät niistä vaikeita, ellei jopa mahdottomia toteuttaa. Festivaalien anniskelualueita koskevat esimerkiksi baarienkaltaiset istumamääräykset pöytien kera, ja festariyleisöä pitäisi pystyä jakamaan tarvittaessa erillisiin lohkoihin.
Paikalliset seuraavatkin nyt jännityksellä, miten elokuussa ehkä järjestettävä Simerock-festivaali luovii itsensä koronarajoitusten läpi. Taival vaikuttaa näillä näkymin melkoiselta suolta.
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.