Pienen tyttärensä kanssa Mäntyvaaran ladulla hiihdellyt rovaniemeläisäiti kertoi kokemuksistaan pari viikkoa sitten Facebookissa.
Äiti ja lapsi eivät suinkaan olleet kohdanneet surullisen kuuluisaa laturaivoa, vaan ihan päinvastaisen ilmiön: kanssahiihtäjät olivat suorastaan kilvan kannustaneet pientä hiihtäjää, jolle kehut olivat merkinneet todella paljon. Tyttö oli vielä autossakin ottanut puheeksi sen, kuinka sedät ja tädit häntä kehuivat.
Kun äiti kiitti kanssahiihtäjiä Facebookissa, kiitokset saivat paljon myönteistä vastakaikua. Muutama muukin äiti kertoi vastaavanlaisista kokemuksista.
Eräällä pienellä pojalla hiihtohalut olivat olleet hukassa siihen saakka, kunnes ohi hiihtäneet miehet olivat kehaisseet poikaa. Silloin pojan voimat olivatkin kasvaneet, ja hän halusi hiihtää ison mäen päälle saakka.
Me rovaniemeläiset olemme etuoikeutettuja, koska meillä on kymmeniä kilometrejä hyvin hoidettuja latuja eritasoisille hiihtäjille. Jopa kaupungin ydinkeskustasta pääsee usealle eri ladulle ilman autoa.
Latuja ostopalveluna huoltava Rovaniemen latu ja reitti oy hoitaa hommansa suorastaan esimerkillisesti. Tämän voi päätellä siitä, että latujen kunnosta ei juuri kuulu moitteen sanaa. Myös yrityksen tiedotus pelaa ainakin sosiaalisen median käyttäjien suuntaan. Esimerkiksi maanantaina yritys kertoi Facebookissa ja Instagramissa jäälatujen tilanteesta.
Kaikki Rovaniemen ladut eivät ole Ladun ja reitin tekemiä, vaan niitä ajetaan myös vapaaehtoisvoimin. Hatunnosto näille arjen sankareille! Talkoilla tehtyjä latuja löytyy muun muassa Salmijärveltä ja Saarenkylästä.
Tänä talvena latuja käytetään ehkä enemmän kuin vuosiin, sillä monet hakeutuvat nyt ulos, kun korona on rajoittanut sisäliikuntaharrastuksia. Raikkaassa ulkoilmassa koronankin voi unohtaa.
Ladut kuuluvat meille kaikille. Ne eivät kuulu vain vauhdikkaille urheilijoille tai kuntohiihtäjille, vaan myös meille hitaammille – lapsille, ikäihmisille ja sunnuntaihiihtäjille. Laduilla on tilaa, mutta toki jokaisen kannattaa miettiä, missä hiihtää. Esimerkiksi Ounasvaaran kilpaladuille ei ehkä kannata mennä ihailemaan maisemia.
Onneksi useimmat hiihtäjät suhtautuvat kanssahiihtäjiinsä fiksusti, ystävällisesti ja kannustaen. Facebookissa joku totesikin, että Rovaniemellä on aina hiihtämässä paljon iloista ja positiivista porukkaa: täällä tulee hyvä mieli aina, kun käy ladulla!
Voisiko Rovaniemi profiloituakin kaupunkina, jossa ei ilmene lainkaan laturaivoa vaan pelkästään laturiemua? Tällaiselle kampanjalle meillä olisi hyvä keulakuvakin, innokkaana hiihtäjänä tunnettu Antti Tuisku, joka on palannut talveksi Rovaniemelle osittain juuri hyvien hiihto-olosuhteiden ansiosta.
Miten olisi Antti, lähtisitkö viemään eteenpäin positiivista viestiä: Hymyillään, kun hiihdetään!