Pysähdy. Kiiruhdatko taas? Luetko tätäkin kenties vain silmäillen? Liian harvoin muistan itsekään nykyään pysähtyä todella lepäämään. Vain kuuntelemaan. Yleensä vasta kun elämä yllättää ja ravistaa meitä, muistamme taas. Heräämme kuin unesta.
Esimerkiksi läheisen kuolema, oman terveyden heikkeneminen tai muut suuret muutokset ja menetykset saavat meidät painamaan jarrun pohjaan, hengittämään syvään ja kysymään: “Mikä minulle on tärkeää?” Joskus oma elämä alkaa tuntua niin tyhjältä, turhamaiselta tai uuvuttavalta, että kysymystä ei voi millään paeta. “Mikä minulle on tärkeää?” Tämä kysymys ei ole jättänyt minua koskaan rauhaan. En ole voinut elää elämääni vastoin sitä, mitä sydämeni todella kaipaa. Ennemmin tai myöhemmin, sieluni alkaa huutaa: “Ei näin!”
Sisäinen ääni on supervoima, mutta kulttuurissa, jossa arvostetaan korkeaa koulutusta ja tulotasoa, Instagram-seuraajia, näyttökertoja, toisten ihmisten mielipiteitä ja muuta katoavaista ja turhaa, en ole oppinut kuuntelemaan itseäni kovin hyvin.
Minut ovat tahranneet suorituskeskeisen ja individualistisen yhteiskunnan valheelliset uskomukset: “En ole tarpeeksi”, “Jokin minussa on vialla” ja “En kuulu tänne”. Nuoresta tytöstä asti aloin uskoa näitä valheita. En ole osannut arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa itseäni ihan vain tällaisena kuin olen. Luulin, että rakkaus on ansaittava. Näin me uskomme, musertavan suuri joukko ihmisistä, tiedän sen. Jäämme uskomusten vangeiksi. Olemme mitä uskomme.
Ilouutinen on, että saamme uskoa hyvään. Saamme uskoa synnynnäiseen hyvyyteen, kauneuteen ja vahvuuteen. Vältymme ylpeydeltä, kun muistamme, että olemme jokainen ainutlaatuinen luomus. Olet yksi pieni kukka muiden joukossa. Siveltimen veto suuressa mestariteoksessa. Tarkoituksellinen ja merkityksellinen. Ei yksikään toista huonompi eikä parempi. Jokainen omalla kauniilla paikallaan. Uskon, että olen syntynyt syystä, saanut tämän elämän lahjaksi ja nyt saan pyhittää päiväni jollekin itseäni suuremmalle. Tätä maata, tätä planeettaa, tätä universumia suuremmalle – kaiken Luojalle.
Tiedä mistä luopua ja mistä pitää kiinni. Ehkäpä elämämme merkittävimmät päätökset eivät tapahdukaan ulkoisten valintojen keskellä, vaan joka aamu kun päätämme, missä uskomme lepää tänään.