Hyvinvointialueilla keskustellaan siitä, onko terveydenhuollon sosiaalityö tarpeellista. Useilla alueilla on aloitettu muutosneuvottelut tai muut selvittelyt, jotka kohdistuvat terveyssosiaalityöhön. Olemme terveyssosiaalityöntekijöinä siitä ja sen sävystä järkyttyneitä.
Terveyssosiaalityö on kehittynyt todelliseen tarpeeseen terveydenhoidossa jo vuosisadan ajan, ja olemme tärkeä osa potilaiden hoitopolkuja. Työmme tärkeyttä ja vaikuttavuutta on vaikea mitata luvuilla, koska työn ydin on ennaltaehkäisyssä. Pyrimme vähentämään potilaiden sosiaalihuollon tarvetta, ehkäisemään sairaudesta aiheutuvia taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia sekä lisäämään hoitomyönteisyyttä. Autamme asiakkaitamme siellä missä heidän hätänsä on usein suurin eli sairaalassa.
Tapaan usein pelkääviä potilaita ja omaisia. Kun kysyn, missä voisin olla avuksi, eivät he usein tiedä mistä aloittaa. ”On tämä sairaus, olen nyt sairaalassa, ei ole tuloja, en saa maksettua laskuja, en edes pärjäisi kotona, en tiedä mitä tehdä!”
Istun vierellä ja sanon, että kaikki järjestyy. Luon potilaassa uskoa toipumiseen. Puramme huolet hoidettaviksi asioiksi ja autan potilasta vastaamaan kysymykseen: miten tästä selvitään?
Kun potilas kotiutuu varmistan, että hän ei jää ongelmiensa kanssa yksin. Erikoissairaanhoidossa hoitojaksot voivat päättyä yllättäen, ja Lapissa potilas voi kotiutua kauas. Varsinkin talouteen ja asumiseen liittyvät huolet ovat tällöin suuria.
Potilaat rohkenevat pyytää apua. Välittömällä terveyssosiaalityöllä estetään häätöjä ja asunnottomuutta, turhia velkaantumisia ja kotiutumisia hoidosta rahattomana tyhjän jääkaapin äärelle.
Hyvät Lapin hyvinvointialuevaltuutetut sekä sote-huollon päättäjät. Terveyssosiaalityöntekijöiden potilaiden puolesta pyydän, ettei työtämme väheksytä, eikä sitä ajeta alas perusteettomien säästöjen nimessä. Terveyssosiaalityön tulee jatkossakin olla sairaalassa, jotta potilaat saavat apua silloin kun he sitä eniten tarvitsevat.