Pari viikkoa sitten satuimme mieheni kanssa kuulemaan radiosta vaaratiedotteen. Olimme autossa ja jähmetyimme kumpikin kuuntelemaan, mitä tuleman pitää.
Tiedotteen aluksi toistettiin useaan kertaan, että tulossa on vaaratiedote. Vasta pitkältä tuntuvan ajan jälkeen kerrottiin, että tiedote koskee yhtä asuinaluetta Tampereella. Siellä oli ilmassa terveydelle vaarallista savua, ja alueen ihmisiä kehotettiin pysymään sisätiloissa.
Ihmettelimme, miksi tällainen tiedote kuului myös Rovaniemellä. Jälkeenpäin löysin netistä tiedon, että Yle Radio Suomessa vaaratiedotteet kuuluvat koko maassa, kun kanava lähettää valtakunnallista ohjelmaa. Muilla radiokanavilla alueelliset vaaratiedotteet lähetetään alueellisesti.
Mieheni kertoi myöhemmin, että vaaratiedote oli säikäyttänyt hänet perinpohjaisesti. Ennen kuin tiedotteen syy selvisi, hän oli ehtinyt käydä mielessään läpi erilaisia kauhuskenaarioita. Oliko jossakin räjähtänyt ydinvoimala? Tai oliko syttynyt sota?
Mieheni ei varmaankaan ollut ainoa, jolta vaaratiedote nosti hiukset pystyyn, sillä korona on tehnyt meistä tavallista säikympiä. Se on muistuttanut meitä ikävällä tavalla siitä, että maailmassa on monia uhkia, jotka tuntuvat kaukaisilta mutta jotka voivat silti toteutua.
Asterix-sarjakuvassa gallialaiset pelkäsivät, että taivas putoaa niskaan. Korona voi aiheuttaa samankaltaisia tuntemuksia.
Onneksi koronan kanssa eletään nyt seesteisempää vaihetta. Tartuntojen määrä Suomessa on laskenut ja rajoituksia on purettu.
Tämä on saanut monet unohtamaan pelkonsa tai ainakin työntämään sen taka-alalle. Hengähdystauko onkin tarpeen, vaikka samalla viranomaiset muistuttavat, ettei virus ole hävinnyt mihinkään.
Meitä neuvotaan pelkäämään koronaa edelleen, mutta pelkäämään sitä viisaasti. Viisas pelko kannustaa varovaisuuteen, mutta samalla se antaa luvan nauttia kesästä ja sinisestä taivaasta.