Tuoreimmat työttömyysluvut näyttävät huolestuttavilta. Johdon tekoälykouluttajana olen saanut sparrata eri puolilla Suomea kuntia, hyvinvointialueita, yrityksiä ja 3. sektorin organisaatioita. Näen läheltä, miten suuri potentiaali tekoälyllä on säästää aikaa, parantaa työn laatua ja vapauttaa ihmisten aikaa merkityksellisempään tekemiseen.
Samalla havaitsen, että työtehtävät muuttuvat lähivuosina merkittävästi ja edessä on enemmän yt-neuvotteluja kuin koskaan aikaisemmin samassa aikaikkunassa.
Kyse ei ole vain hetkellisestä suhdanteesta, vaan syvästä työn murroksesta. Kolmen vuoden kuluttua palvelut maakunnissa – hallinnosta opetukseen, yritysten prosesseihin ja sosiaali- ja terveyspalveluihin – näyttävät erilaisilta kuin nyt. Muutos koskettaa kaikkia sektoreita, ja juuri siksi ratkaisut löytyvät vain yhteistyöstä.
Maakunnissa on ratkaisevaa, miten eri toimijat kykenevät rakentamaan yhteisen tilannekuvan. Turvallisuuskysymyksissä olemme onnistuneet luomaan vahvan yhteisen ymmärryksen, mutta työelämän murros ei ole saanut samaa painoarvoa. Koulut ja oppilaitokset on otettava mukaan visiotyöhön alusta asti, yritykset tuovat alueen kilpailukykyyn ratkaisevan panoksen ja 3. sektori inhimillisen ja täydentävän näkökulman.
Tilannekuvaa ei voi rakentaa yksipuolisesti. Tarvitaan teknologiaosaajia, johtamisen ja talouden asiantuntijoita sekä ihmismielen ymmärtäjiä. Ja lopulta on muistettava, että emme saa ulkoistaa arvojamme ja eettisiä periaatteitamme teknologialle. Vastuu säilyy aina ihmisellä.
Suomi tarvitsee yhteisen vision tekoälyn aikakaudesta, mutta maakunnissa sen rakentaminen on konkreettisinta. Nyt tarvitaan rohkeutta ottaa alueellinen yhteistyö uudelle tasolle.
Kun kunnat, hyvinvointialueet, yritykset ja järjestöt tarinallistavat muutosta avoimesti ja osallistavasti, se rakentaa luottamusta henkilöstöön ja kaikkiin sidosryhmiin. Se muuttaa pelon uteliaisuudeksi ja auttaa näkemään tekoälyn murroksen yhteisenä realistisena mahdollisuutena.