Sote-uudistusta on tehty pitkään ja yksi versio on otettu käyttöön. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on toimintojen tehostaminen ja palveluiden yhdenvertainen saatavuus. Toistaiseksi nämä eivät ole toteutumassa.
Kuulemme toistuvasti uutisia, joissa kerrotaan siitä, mitä toimintoja alueilta ollaan supistamassa. Päätöksentekoa näyttää ohjaavan yksiulotteinen talousajattelu, joka näyttäytyy lähinnä lyhytnäköisenä säästämisenä. Vimmaiseen säästämiseen liittyy monia riskejä. Pahimmillaan se johtaa lisääntyviin hyvinvointivajeisiin ja kustannuksiin.
Sote-järjestelmän kehittämisessä olennaista on ymmärtää mistä on kyse, kun puhutaan tuottavuudesta, vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta. Näitä käsitteitä käytetään epätäsmällisesti. Jopa säästäminen ja tehokkuus sotketaan keskenään.
Oikein ymmärrettynä toimintojen tehostaminen on toivottavaa. Sillä tarkoitetaan voimavarojen kohdentamista tavalla, joka tuottaa enemmän hyvinvointia.
Pyrittäessä maksimaaliseen hyvinvointivaikutukseen sote-järjestelmää pitäisi katsoa kokonaisuutena ja välttää osaoptimointia. Perustason palveluiden toimivuus on tärkeässä roolissa. Asianmukainen panostaminen peruspalveluiden sekä laadulliseen että määrälliseen kehittämiseen avaisi merkittäviä mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiselle.
Hyvin toimivat peruspalvelut vaikuttavat myönteisesti myös erikoistason palveluiden toimivuuteen. Toki erikoistason palveluidenkin kehittämiselle on tarvetta. Myös sote-alojen yhdessä toimimisen sujuvuuteen on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Säästämisen sijaan olisi perusteltua keskittyä resurssien viisaampaan käyttöön.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimustietoa pitäisi hyödyntää enemmän päätöksenteossa. Mitä enemmän tutkittua tietoa hyödynnetään, sen paremmat mahdollisuudet on onnistua sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa.