Kun huomenna aamu valkenee, juhlii Suomi 106. syntymäpäiväänsä. Hetki ei ole ongelmaton: itärajalla kuohuu, sodat muistuttelevat menneiden sotien kauhuista ja herättävät yhä voimakkaamman tunteen siitä, mitä itsenäisyys merkitsee ja miten tärkeä asia se on.
Itsenäisyys on suuri asia, joka kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Näin ei ole aina ollut. Suomen itsenäisyys on vaatinut verta, hikeä ja suuria uhrauksia, jotka ovat aikojen saatossa kasvaneet suomalaisuuden symboliksi eli sisuksi.
Olemme kiitollisia isoisillemme, jotka taistelivat maamme puolesta ja isoäideillemme, jotka ottivat suuren taakan kantaakseen kotirintamalla. He pelastivat tämän maan. Sodan päätyttyä he jälleenrakensivat kotimaamme ja loivat perustan suomalaiselle perheelle ja hyvinvointiyhteiskunnalle.
Sota teki Suomen kansasta yhtenäisen, sillä mikään ei yhdistä niin paljon kuin yhteinen vihollinen.
Tänään meillä ei ole välitöntä sodan uhkaa, mutta maamme yhtenäisyyttä uhkaavat toisenlaiset viholliset, kuten yksinäisyys, ahdistuneisuus ja mielenterveysongelmat, joita etenkin me nuoret koemme. Nykyaikana taistelemme näitä haasteita vastaan ja tarvitsemme siihen tehokkaita aseita.
Koemme, että meiltä vaaditaan liikoja. Meiltä odotetaan täydellistä osaamista ja energiaa ja kaikkeen pitäisi riittää aikaa. Muserrumme näiden vaatimusten alle yksin. Tähän ratkaisuna käyvät samat keinot kuin sota-aikaan: yhteen hiileen puhaltaminen, ymmärrys erilaisista olosuhteista ja tasapaino velvollisuuksien ja oikeuksien välillä.
Hyvinvointiyhteiskunta ei parane pahoinvointia lisäämällä. Jos haluamme jatkossakin olla maailman onnellisin kansa, on aika toimia. Maailman onnellisimmalla kansalla tulee olla maailman onnellisimmat nuoret.
Tulevaisuus on lahja sukupolvelta toiselle. Sota-ajan sukupolvet antoivat meille lahjasta kalleimman – vapaan ja turvallisen Suomen, jolla on tulevaisuus ja kotimaan, jota sukupolvet sota-aikojen jälkeen ovat pala palalta rakentaneet paremmaksi.
Nuorena vapaus merkitsee paljon: saamme itse päättää tulevaisuudestamme, voimme elää melko rajoittamatonta elämää ja suurimmat elämän rajoittajat ovat kotiintuloajat. Lisäksi saamme itse ilmaista ajatuksiamme ja mielipiteitämme turvallisesti ääneen tänäkin päivänä. Tätä kutsutaan sananvapaudeksi.
Haluamme olla rakentamassa Suomelle hyvää tulevaisuutta ja aikanamme haluamme lahjoittaa sen eteenpäin tuleville sukupolville. Tulevaisuudessa lepää toivomme, sillä me olemme tulevaisuus. Tehdään siitä yhdessä toiveikas.
Hyvää ja turvallista itsenäisyyspäivää teille kaikille!
Kirjoittajat ovat Lapin yliopiston harjoittelukoulun 9. luokan oppilaita.