Teat­te­riar­vio: Nel­jän­tien­ris­teyk­ses­tä näkee kauas

Kaarina-miniän (Helka Periaho) ja Lahja-anopin (Kirsi Kärnä) arki saman katon alla on vääntöä ja venymistä.

Kuva: Tatu Kantomaa

Pienen lapsen herkät kasvot videolähikuvassa pysäyttävät. Niin suojaton ja tarvitseva on ihmisen taimi.  Niin suojaton ja tarvitseva on ihminen alusta loppuun asti. Tästä puhuu Neljäntienristeys, neljän tarinan risteys.

Rovaniemen Teatterin tuore esitys kertoo monipolvisesti perheestä. Tarina sijoittuu pohjoiseen Suomeen ja kulkee läpi 1900-luvun. Tarinaa kerrotaan neljän keskeisen henkilön kautta: Marian, Lahjan, Onnin ja Kaarinan.

Maria on itsenäinen, omapäinen kätilö, joka kasvattaa yksin tyttärensä Lahjan. Lahja yrittää löytää omat polkunsa patriarkaalisen paineen ja tiukan uskonnollisuuden määrittämässä yhteisössä.

Kun Lahja kohtaa Onnin, lempeät tuulet puhaltavat. Lapsia syntyy, toiveita toteutuu ja rikkoutuu.  Elämää rakennetaan eteenpäin. Jotain Lahjalta kuitenkin puuttuu ja sen mukana kaikki: hän kokee jäävänsä osattomaksi ja yksin.

Kaarinan, Lahjan miniän, tarina on puolestaan toivon tarina. Edes anopin kurmuuttava julmuus ei estä Kaarinan kasvua vaimona, äitinä ja elämää ymmärtävänä lähimmäisenä. Kaarinan ja hänen miehensä Johanneksen suhde kuljettaa hyvää eteenpäin: ihminen on parhaimmillaan rakastettuna ja huomioonotettuna.

Snoopi Siren on dramatisoinut Tommi Kinnusen romaanin alkuperää kunnioittaen. On ilo nähdä, miten intensiivisesti teoksen keskeisimmät teemat heräävät ja hengittävät näyttämöllä.

Sirenin ohjaus on raikas miksaus vanhan liiton meininkiä ja sähäkkää tätä päivää. Lyhyet kohtaukset, nopeat leikkaukset pitävät katsojan aktiivisena. Rakenne on jäntevä trillerimäiseen loppuunsa saakka.

Neljäntienristeys on vankkaa ja perinteistä, katsojaa kunnioittavaa draamaa. Yli- tai alleviivaamatta se antaa nähdä, miten olennaista ihmiselle on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Monet salaisuudet, jotka syövät elinvoimaa ja energiaa, syntyvät ja kasvavat rooli- ja normipaineista.

Oman olemuksen ja sisimmän kunnioittaminen on avain arvokkaaseen elämään. Sitä elämää ei eletä yksin, vaan hyväksyvien katseiden ja kannustuksen saatteessa.

"Kyllä moni asia on nykyään paremmin kuin ennen”, tuumii takanani istuva mies vaimolleen esityksen päättyessä. Niin totta: Neljäntienristeyksestä näkee kauas.