Hallitusohjelmaan on kirjattu lukuisia palkansaajiin vaikuttavia esityksiä. Ne murentavat ay-liikkeen asemaa ja heikentävät työttömien ja palkansaajien säällisen elämän mahdollisuuksia. Voimakkaimmin toimenpiteet kohdistuvat työttömiin ja pienipalkkaisiin, joilla on ennestäänkin niukkuutta. Toimeentulotuen asiakasmäärät kasvavat.
Hallitus perustelee toimenpiteitään työllisyyden parantamisella. Useimmat talousasiantuntijat ovat todenneet, ettei useille toimenpiteille voida osoittaa työllisyysvaikutuksia tai niitä on vähän. Myös VM:n virkamiehet ovat monessa kohdin samaa mieltä.
Muutokset ovat perusteiltaan ideologisia. Työllisyyttä niillä ei juuri paranneta. Työttömän aseman heikentäminen perustuu oikeistolaiseen näkemykseen, että he ovat laiskoja tuella eläjiä. Päähän ei mahdu, että puuttuu työpaikkoja, joista saatavilla ansioilla voisi tulla toimeen. Parhaimmillaankin hallituksen toimet voivat luoda välillisesti edellytyksiä. Suoranaisia työllisyysvaikutuksia on mahdotonta laskea, joten niistä puhuminen on tietoista hämäystä.
Hallitus ajaa rajoituksia lakko-oikeuteen. Se voi olla tarpeellista tietyin edellytyksin. Sen sijaan rajoitukset valtakunnansovittelijan sovitteluvaltuuksiin ovat käsittämättömiä. Mantra paikallisen sopimisen lisäämisen tuomista lisätyöpaikoista on merkillinen hokema. Sen mahdollisuuksia ei nytkään käytetä hyväksi täydessä laajuudessa. Irtisanomisperusteiden höllentäminen on isku vasten palkansaajien kasvoja, kuten myös ensimmäisen sairaspäivän säätäminen palkattomaksi.
EK irtaantui keskitetyistä sopimuksista vuosia sitten. Metsä- ja metalliteollisuus ovat vieneet työehtoneuvottelut yritystasolle. Palkansaajien neuvotteluvoimaa pilkotaan yhä pienempiin osiin. Näin isäntävallan paluu käy helpommaksi.
EK ja isot teollisuusliitot vahtivat haukan tavoin, että yleinen linja pitää. Asenteellisesti on kuljettu pitkä tie "Tammikuun kihlauksesta" keskitettyjen ratkaisujen kautta hajaannukseen. Työntekijää tämä ei hyödytä. On kuultu puheita yleissitovuuden purkamisesta ja siitä, että työnantajat luopuisivat ay-jäsenmaksujen perinnästä.
Hallitus sanoo ajavansa Suomeen muiden Pohjoismaiden mukaista työmarkkinamallia. Meille poimitaan muualta kohdat, joilla rajoitetaan työntekijöiden vapauksia. Työnantajat saavat olla rauhassa. Eteläranta hykertelee tyytyväisenä, Hakaniemessä kiristellään hampaita.
Oma lukunsa on tapa, jolla muutoksia ajetaan. Erityisesti perussuomalaisten retoriikka ay-liikettä kohtaan on repivää ja ylimielistä. Riikka Purran "puntti ei tutise". Näin voi olla, mutta tyhmemmin asennettaan ei juuri voi ilmaista.