Tämän päivän kuuma puheenaihe on saamelaiskäräjälaki. Viidennen polven lappalaisena, kuten isäni on sanonut, voinen pohtia epätieteelliseltä pohjalta asiaa. Käräjät ei varmasti hyväksyisi minua vaaliluetteloon, sillä onhan sen tärkein tehtävä, ainakin lehtitietojen mukaan, tutkia sitä, kuka sinne ei kuulu.
Saamelaiskäräjien palveluksessa työskenteli 2021 lopulla 66 henkilöä. Hallintokuluihin upposi veronmaksajien varoja neljä miljoonaa euroa, joten he saavat varmasti selvitettyä sen, etten ole saamelainen.
”Suomessa on jo vuosikymmeniä riidelty siitä, ketkä ovat saamelaisia eli kuuluvat EU:n ainoaan alkuperäiskansaan”, Iltalehti kertoi. Helsingin Sanomat kysyi ”kuka saa olla saamelainen?” ja nimesi ”perimmäinen ongelmaksi” sen, että ”saamelaiset eivät itsekään ole löytäneet konsensusta siitä, kuka voi kuulua alkuperäiskansaan”. Otsikot kuvaavat tavallisen ihmisen tuntoja hyvin.
Joku aika sitten pääministeri Marin, kuultuaan sanat YK ja ihmisoikeudet, ryhtyi edistämään uutta lakia, jota kukaan Lapin kansanedustaja ei hyväksy.