Ahmalla on ahmatin maine.
Siitä se on velkaa jo ruotsalaiselle historioitsijalle Olaus Magnukselle, joka kirjoitti 1550-luvulla ahman ruokailutavoista. Magnuksen mukaan eläin ahmii ensin kupunsa täyteen ja tukkeutuu sitten kahden puun väliin tyhjentämään itsensä. Sen jälkeen ahma syö lisää.
